-Mulla tärppäs melkein ajatuksestakin. Päätettiin, että vauva saisi tulla ja sehän lähti sit heti tulemaan.
-Niin mullakin. Tärppäs heti, kun sovittiin, että aletaan yrittämään. Se meni kuitenkin kesken, mutta yksiäkään menkkoja ei välissä tullut, kun olin taas raskaana. Ekan jälkeen ei otettu ehkäsyä ollenkaan, kun toivottiin pientä ikäeroa ja toinen synty vajaan vuoden päästä. Nyt jos päätettäs, että halutaan lisää lapsia, niin varmaan tärppäis taas heti.
Mikäs siinä, saahan ihmiset keskustella. Itse en voi sanoa tietäväni lapsettomuudesta mitään. Pikku Ukkoa väänsimme kuitenkin lähes hampaat irvessä melkein vuoden ja jos se jo tuntui niin epätoivoiselta, niin voin vain kuvitella miten tuskallista lapsettomuuden kanssa oikeasti painiskelevien elämä on kaikkine hormoneineen, toiveineen ja pettymyksineen. Keskusteluun minulla ei ollut mitään syytä ottaa osaa. Varsinkaan, kun en tiedä minkälaisten asioiden kanssa muut paikalla olevat mahdollisesti kamppailevat. Mietin tilanteen mentyä, että miksi tuo keskustelu tuntui minusta niin pahalta. Minulla on etuoikeus olla äiti ja vatsassani kasvaa toinen odotettu ja toivottu lapsukainen. Minulla ei siis ole mitään henkilökohtaista syytä tuntea yhtään mitään tuon keskustelun johdosta. Ehkä blogien lukeminen alkaa kuitenkin kantaa minussa hedelmää. Kävin pikaisesti mielessäni läpi tuttavapiiriini kuuluvat lapsettomat - tahattomasti että tahallisesti sellaiset - ja mietin, miltä keskustelu olisi heidän korvissaan kuulostanut. Toivon, että olen oppinut olemaan edes hitusen hienotunteinen ja aidosti välittävä heitä kohtaan, sillä Pikku Ukon yritysajalta muistan edellämainitun kaltaisia tilanteita, joissa olisin vetänyt purkillisen hernekeittoa nenään ja itkenyt silmät päästäni oman kipuni vuoksi. En tosin edelleenkään tiedä miksi reagoin tuohon keskusteluun niin vahvasti, mutta toisaalta olen kiitollinen siitä. Kipuja on erilaisia ja meillä jokaisella on omamme, mutta ehkä tuo on alueista niitä, joiden kipua on vaikea edes huomioida. Tulipa sekava selostus asiasta, josta en tiedä juurikaan mitään...
Omasta raskaudestani kerroin esimiehelle, mutta muut olkoon uutispimennossa vielä hetken. Esimiehellekin kerroin vain siksi, että saatan työssäni joutua muiden ihmisten aggressioiden kohteeksi ja haluaisin välttää niitä tilanteita mahdolisimman pitkälle.
Näihin perin kummallisiin tuntoihin tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat aina tervetulleita!