Väsyttää. Väsyttää ihan sairaasti. Jos en tietäisi paremmin, voisin jo kuvitella olevani raskaana. Miäs myös ihmetteli nälkääni tässä yhtenä päivänä ja varsinkin sitä, että kun sen nälän havaitsen, ruokaa on saatava HETI tai muuten maailma pysähtyy. Tai ainakin minä. Totesi hänkin, että oireiden perusteella voisin olla raskaana. Jep, niin se kroppa huijaa.
Viime viikko meni Kevyesti ja olo oli kaikin puolin mainio, mutta viikonloppu koitui taas kohtalokseni. Tämän ppäivän olen istunut kotona ja vetänyt jääkaappia tyhjäksi. Jotenkin ei huvittanut lähteä ulkoilemaan, vaikka tiesinkin, että se saattaisi vaikuttaa oloon positiivisesti. Mutta mitä tuollaselle 4 kk:selle laitetaan päälle noin -10C:een? Pikku Ukko on aika kuumaveristä sorttia ja minulla on taipumus enemmänkin topata liikaa kuin pukea liian vähän, mutta silti asia mietityttää. Huomiseksi on onneksi vaunutreffit sovittuna, joten on pakottauduttava liikenteeseen. Silti on jonkinmoinen morkkis näistä tämän päivän syömisistä ja se morkkis lienee merkki siitä, etten ihan niin rennosti tätä projektia ota kuin haluaisin. Matka jatkuu siis.
Pikku Ukko oppi kääntymään selältään mahalleen muutama päivä sitten. Kaksi ekaa kertaa tapahtui selkäni takana, mutta kolmannen kerran onnistuin näkemään. Ja kyllä minä häntä kehuin! Olen aika laiska täyttelemään noita vauvakirjoja, mutta tämä ihmiskuntaa (tai ainakin omaa napaani) syvästi järisyttävä kokemus oli kyllä kirjattava ylös välittömästi. Saapahan poika sieltä sitten luntata tärkeät päivämäärät, jos sattuu joskus kiinnostamaan. Mikäli tulee täteihinsä, enoonsa tai velipuoliinsa, niin eipä asia voisi vähempää kiinnostaa. Mutta ihan vain siltä varalta, että tuleekin johonkin esi-isään, jota päivämäärät kovastikin kiinnostavat, laitettakoon ne ylös. Menohalut pojalla on hurjat, mutta taidot ei ihan vielä riitä eteenpäin pääsemiseen.
Soseita meillä vedetään aikamoiset määrät. Suosituksia ja ohjeita taitaa olla yhtä paljon, kun niiden antajiakin, joten otettiin sitten niistä ohjeista meille parhaiten sopivat. Viimeksi neuvolassa käydessä tavattiin ei-oma-täti joka sanoi, että ruokailukertoja voi lisätä samoin, kuin ruuan määrää ja näin on tehty. Tuon ko. terkkarin mukaan jonkinlaisena tavoitteena on, että ruokaa menee noin purkillisen verran per ruokailu viiteen kuukauteen mennessä (en tosin huomannut kysyä, että vaikuttaako tuohon "tavoitteeseen" se, missä iässä soseilut on aloitettu) ja siihen meillä päästään reippaasti. Sen lisäksi kehotti kokeilemaan riisipuuroa ja se on meillä ihan suurin herkku. Kaikesta tästä ruuan määrästä huolimatta myös tissi kelpaa. Varsinkin öisin. Sitä olenkin tässä jo ehtinyt murehtia, että kun Miäs jää isäkuukautta nauttimaan ja minun on otettava vastuu perheen elättämisestä kevään kuluessa, miten sitä jaksaa töissä, jos yöt on kovin rikkonaisia?
Soseista vielä sen verran, että mikäli superäidin mittarina on kestovaipat, itsetehdyt luomusoseet ja liinailu, minulla ei ole titteliin minkäänlaisia mahdollisuuksia. Perunaa poika saa ihan itsekeitettynä joskus ja sainpa avokadoakin muussattua ihan itse hänelle, mutta muuten on menty siitä mistä aita matalin: kaupan soseilla. Kestovaippoihin en ole hurahtanut koskaan kai siksi, että Miähellä oli niistä aika vakaa näkemys ja myöskin siksi, että taloudessamme tulee pyykkiä aika tavalla muutenkin. Liina meiltä löytyy, mutta ei me sitä koskaan opittu käyttämään. Toisaalta ärsyynnyn - suorastaan provosoidun - siitä, miten näistä ulkoisista asioista monilla av-keskustelupalstoilla (joita tyhmyyksissäni päädyn lukemaan) saadaankin superäidin sädekehään lisää timantteja. En ole mitenkään vastaan sitä, että ihmiset tekevät omat valintansa sen enempää kuin kestoilua, liinailua ja itsetehtyjä soseitakaan. Onhan se ihailtavaa. Toisaalta en myöskään ole koskaan kuullut kenenkään surevan kuolinvuoteellaan sitä, että ei käyttänyt lapsillaan kestovaippoja, joten luulen sen vanhemmuuden ytimen kuitenkin olevan jossain muualla. Jopahan sain paatoksen aikaan aiheesta, jota en sen kummemmin ole edes miettinyt :).
Kakkosprokkis elää tylsää alkukiertoa. Taitaa olla kp5 ja sillä rintamalla hyvin hiljaista.
