Kevyt -projektin virallinen päätöspostaus

Näin projektimme viimeisellä viikolla saimme vienon toiveen kirjoittaa projektin kulusta ja ajatuksistamme projektin suhteen. Ei siis muuta, kuin tuumasta toimeen...

Olin projektin alkaessa sekä innostunut että motivoitunut. Tavoitteet oli asetettu ja oli aika muuttaa ne käytännön teoiksi. Alkuun siihen pystyinkin, mutta täytyy kyllä rehellisyyden nimissä myöntää, että jonkinlaiseksi kohtuullisen kokoiseksi vitsiksihän tuo projekti omalta osaltani jäi. Niiden ensilipsahdusten jälkeen en saanut otetta sen enempää projektista kuin itsestänikään (paitsi ehkä tuosta vatsamakkaroiden kohdalta...) ja ruotuun pääseminen jäi lähinnä haaveeksi.

Kunnianhimoisesti ajattelin opettelevani uudenlaisen elämän terveellisten ruokailutottumusten ja ruokailurytmin kautta. Liikuntaa ajattelin lisätä sitten kun aika on. Kuviota sotki Pikku Ukon imetys, joka projektin alkaessa oli vielä osa päivittäistä elämääni. Toivoin kuitenkin oppivani tuota terveellisyyttä myös mahdollista tärppiä silmällä pitäen. Viime raskaudessa kiloja tuli suhteellisen maltillisesti ja silti kannan osaa niistä edelleen kupeillani. Sen kuvion toistaminen ei ole sen enempää toiveissa kuin haaveissakaan.

No juu. Ihan samalla tavalla vaaka ei heilahtanut välittömästi plussatestin tehtyäni kuin edellisellä kerralla, mutta kyllähän lukemat huolestuttavan vauhdikkaasti alkavat nousta. Siinä kohtaa minua ei kuitenkaan auta minkään sortin projektit, tavoitteet tai edes ne unelmafarkut, joihin toivoisin joskus mahtuvani. Ulos ikkunasta lentävät myös ajatukset ruokailurytmistä. Ruokaa menee sekä nälkään että kuvotukseen ja vaikka se tulevaisuudessa häämöttävä Michelinukko-olemus, jota kohti olen vääjäämättä matkalla, hiukan ahdistaakin, niin paljon masokistia minusta ei löydy, että hinnalla millä hyvänsä pitäisin kuvotuksestani kiinni. Päinvastoin. Pyrin siitä eroon hinnalla millä hyvänsä ja tällä hetkellä se tarkoittaa kohtuutonta määrää suolatikkuja.

Idea tuollaisesta projektista on kuitenkin mielestäni aivan loistava ja oli kiva lukea toisten kuulumisia ja ideoita asian tiimoilta. Mielestäni tällainen projekti toimii vallan mainiosti ilman projektin vetäjän tekemiä koosteita, vaikka toisaalta uskonkin jonkilaisen "Wall of Shame":n toimivan itselläni motivaation ylläpitäjänä: jos joka kuukausi lukisi samasta postauksesta muiden onnistumisesta ja omista kasaantuvista kiloistaan, luulisi häpeän tekevän tehtävänsä :). Osalla kanssakeventäjistä on tainnut käydä aikalailla samoin kuin itselläni, mutta aivan loistavia tuloksiakin on saatu.

Kaiken kaikkiaan projekti oli hauska (varsinkin se lyhyt aika, jonka suhtauduin siihen asiaankuuluvalla hartaudella) ja voisin hyvinkin kuvitella osallistuvani vastaavaan jatkossakin. Sitä odotellessa tyydyn nauttimaan suolatikuistani ja edelleen elän toivossa, että vielä joskus syön terveellisesti.

Kevyt -projekti/viikko 7 - Laihduttaminen lihottaa

Karkkia, jäätelöä ja laskiaispullaa, niistä oli tämä viikko tehty. Olen kai aina ollut tunnesyöjä, mutta tällä viikolla olen tainnut olla niin heikossa kunnossa asian suhteen, etten edes tiedosta koko hommaa syömisissäni :). Yleensä pystyn aika nopeasti yhdistelemään asioita mielessäni ja kykenen myös löytämään yhteyden syömisen ja tunteiden välillä, mutta nyt syötättää ihan ilman syytä. Minä kun voin henkisesti ihan hyvin eikä fiilispuolella tunnu olevan mitään, mikä askarruttaisi.

Vaa'alla en juurikaan uskalla enää käydä, mutta eiköhän tässä olla vähintäänkin alkulukemissa. Tai ehkä jopa sen yläpuolella. Minun siis olisi kai syytä luovuttaa tämän keventämisen suhteen, mutta kun en millään haluaisi. Toisaalta, ei kai tämä mitään keventämistä ole. Ajatuksia asiasta on kovastikin ja uskoin kykeneväni edes pieniin, terveellisyyttä edistäviin muutoksiin, mutta näköjään en pystynyt. Mutta yritän silti...

Jotain hyvää tässäkin viikossa kuitenkin oli. Sitten muuton olen liikkunut entistä vähemmän johtuen siitä, että kauppa on niin lähellä. Edellisestä kämpästämme oli jonkin matkaa paikalliseen Prismaan ja sinne kävelin lähes päivittäin. Täällä ei oikein ole mitään järkevää kohdetta sopivan matkan päässä ja vaunujen lykkääminen lumihangessa ihan vain omaksi ilokseen ei kuulosta kovin houkuttelevalta. Lenkkipolut ovat siis hakusessa ja mikäli en lähde niitä itse etsimään, eivät ne tule minua kotoa noutamaan. Umpikujassa ollaan siis.

Ai niin. Se hyvä juttu. Kävin alkuviikosta tekemässä sopparin paikalliselle kuntosalille. Sali itsessään on kohtuullisen "vanhanaikainen" ja hiukan maskuliinisen oloinenkin, mutta väliäkös sillä. Minulla on nyt taskussani 12 kuukauden sopimus ja kunnonkohotus alkakoon. Perjantaina sinne sitten ensimmäisen kerran suoriuduinkin. 25 min crossarilla oli aika tappoa, mutta siitä jäi niiiiiiiiiiiiin hyvä fiilis. Yritin myös hapuilevasti tehdä jotakin selkä- ja vatsalihaksille. Mikäli eilisen ja tämänpäivän tuntemuksista jotain voi päätellä, liikkeet ovat osuneet kohteisiin.

Tästä se siis lähtee taas. Salilla pyrin käymään 2-3 x/viikko ja jospa tuo lumen tulokin joskus loppuisi, niin sitten aktiivisemmin ulkoilua. Yleensä liikunnan lisääminen on toiminut minulla motivaattorina myös terveellisempään syömiseen, mutta katsotaan kuinka käy.

Kukapa tietää, ehkä ensi viikolla paino jopa tippuu :).

Ovisongelmia ja kuntosaleilua

Jos ovistesteihin on luottaminen, olen totaalisesti hukannut ovikseni. Vielä viime kierrossa elättelin jonkinlaisia toiveita ovulaation tapahtumisesta, vaikka tikut elivätkin ihan omaa elämäänsä, mutta kun tästä kierrosta näyttää tulevan jokseenkin identtinen kummallisine viivoineen, alan kääntyä sen kannalle, ettei munasolut mihinkään irtoile. Kp 12 viiva näytti juuri siltä, kuin se yleensäkin näyttää siinä vaiheessa. Mutta siihen se sitten jäikin. Normaalisti viiva vahvistuu siitä niin, että selkeän plussan olen saanut kp 14. Nyt lh-huippua en ainakaan ole testiin saanut näkyviin ja olenkin tullut siihen tulokseen, että mitään ovulaatiota ei tässä kropassa tapahdu.

Yk 4 kp 10-14

Olen ottanut asian yllättävän rauhallisesti (mikä myös on merkki siitä, että ovista ei tapahdu: yleensä riehun kuin mielipuoli oviksen aikoihin ollen täysin hormonien vietävissä). Jossakin vaiheessa lienee syytä lähteä lääkärin pakeille, mutta josko vielä ensi kierron ihmettelisin ihan keskenäni tätä touhua. Ehkä hankin jopa hymynaamoja ensi kiertoon, jotta voin oikeasti luottaa testien antamaan tulokseen. Olen myös miettinyt, että kannattaako testausta jatkaa vielä tässä kierrossa, mutta ehkä jätän sen nyt tähän. Tänään on kuitenkin jo kp 15 ja viiva aamulla testissä olematon.

Kevyt -projekti on edelleen jäädyksissä omalta osaltani. Jostain syystä en vain löydä tarvittavaa tsemppiä ja se harmittaa todella paljon. Raskauskiloista kyllä puhutaan joka paikassa, mutta entä nämä mammakilot, joita tulee kerättyä ihan vain siksi, että kyyhöttää kotona sen suloisen palleron kanssa? Muuton jälkeen olen lenkkeillyt tosi vähän, hyvä kun kauppaan saan aikaiseksi lähteä. Uuteen maastoon tutustuminen on muka niin hankalaa, kun on tuota lunta joka paikassa... Sen verran kuitenkin olen asian eteen tehnyt, että kävin eilen tekemässä sopimuksen paikalliseen kuntosaliin. Sali vaikutti jokseenkin miehiseltä, vanha ja raskastekoinen, mutta kunhan vaan vauhtiin pääsen, niin uskon viihtyväni siellä hyvin. Toistaiseksi sinne pääseminen on vähän hakusassa Miähen kiireiden vuoksi, mutta eiköhän ne kohta helpota ja sitten tämä mamma lähtee kiinteytymään.

Jossakin takaraivollani kuulen pienen vienon äänen, joka muistuttaa siitä tosiasiasta, että pienelläkin painonpudotuksella on positiivisia vaikutuksia kierron säännöllisyyden ja ylipäätään raskautumisen suhteen...

Kevyt -projekti/viikko 5

Olen pettynyt. Lähinnä itseeni. Projektin alkaessa olin täynnä motivaatiota ja puhkuin intoa vihdoinkin tehdä näille epäterveellisille elintavoilleni jotain. Mielikuvissani puputin porkkanoita ja parsakaalia syvällä nautinnolla ja siinä sivutuotteena kuihduin pieneksi ja suloiseksi. Toisin on käynyt siitäkin huolimatta, että ihan oikeasti tykkään porkkanoista ja parsakaalista. Viimeiset kaksi viikkoa on mennyt pakatessa, muuttaessa, siivotessa, purkaessa ja vastustamattomien mielihalujen kourissa ja siitä on ollut terveellisyys kaukana. Näillä pakkasilla liikkuminen on nollassa ja kun ei oikein kauppaankaan pääse itse, olen pakastevihannesten armoilla ja ihminen kykenee syömään vain tietyn määrän kukkakaali-parsakaali-porkkana -seoksia. Se kiintiö on tullut täyteen aikapäiviä sitten. Miäs kyllä kiltisti tuo salaattiaineksia kaupasta, mutta en minä osaa niitä visioida ilman sitä, että saan bongailla mielenkiintoisia salaattisekotuksia itse kaupan hyllyjen välissä.

Kaikesta tästä ärsytyksestä, pettymyksestä ja penkin alle menneistä viikoista huolimatta paino näytti tänään olevan laskusuuntainen. Ei nyt kovin paljoa, mutta -400g kuitenkin. Koko kuukauden hurja saldo siis -1,3kg. Tai jotain. Oikeastaan tuo painon putoamattomuus ei kuitenkaan harmita minua yhtä paljon, kuin se, että olen niin näiden tottumusteni orja. Tiedän, että voisin aloittaa laihdutuskuurin ja todennäköisesti onnistuisin tiputtamaan painoa suhteellisen nopeastikin. Tiedän myös, että sen kuurin jälkeen olisin entistä painavampi. Minun ongelmani kun ei oikeasti ole se, ettenkö tietäisi miten ne kilot saadaan pois - minun ongelmani on se, etten tiedä miten ne pidetään pois. Siksi aikomukseni oli edetä hitaasti ja ilman kuureja, mutta eipä minusta näköjään siihen ole ollut.

No juu, ehkä en kuitenkaan ihan vielä ole valmis luovuttamaan. Moni on postaillut prokkikseen liittyen lempparilöytöjä ja -ruokia. Omani tulee tässä: korianteri. Aivan huikea yrtti! Oikeastaan kokeiluni ei ole vielä yltänyt porkkanoita pidemmälle ihan vain siksi, että olen koukussa ko. yhdistelmään. Eli: noin 500g porkkanoita kuorittuna kiehumaan tilkkaan vettä. Kun ne ovat sopivasti kypsyneet vähän vajaa nippu tuoretta korianteria perään. Ja sitten vaan suhautetaan hösseli sauvasekottimella soseeksi. Lisää makua saa, jos keittää porkkanat kasvisliemessä ja itse tykkään vielä laittaa keittoon tilkan ruokakermaa. Voisin syödä vaikka kuinka paljon. Jep, pakkaset on syvältä: korianterini paleltui matkalla kaupasta kotiin. Olen kokeillut myös muita versioita tuosta porkkana-korianteriyhdistelmästä, mutta tämä on ihan mun lemppari.

Jos jollain on takataskussaan ylimääräistä motivaatiota projektin suhteen, otan rippeet vastaan ilomielin.

Elämää vaan

Istun täällä laatikoiden, kaaoksen ja järjettömän sotkun keskellä ja haaveilen ensi viikosta. Olen niiiiiin täynnä muuttamista. Vasta huhtikuun lopussa kannettiin kamamme tähän osoitteeseen ja nyt jo on suuntana seuraava osoite. Hyvä puoli näissä nopeaan tahtiin tapahtuvissa muutoissa on se, että kaikki tarpeeton tulee karsittua suht usein. Tänään totesin Miähelle, että meiltä ei lähde roskikseen/kierrätykseen tavaraa ollenkaan samalla tavalla, kuin keväisessä muutossa. Olemme siis osanneet olla turhia hamstraamatta ainakin viimeiset yhdeksän kuukautta. Huomenna vielä paniikkipakkausta ja sitten viikonloppu meneekin varmaan siivoillessa.

Pakkaamisen tahti on huomattavasti hitaampaa verrattuna viime muuttoon. Periaatteessa tehokkuuteni pitäisi ajoittua päikkäreiden aikaan, sillä Pikku Ukko tuntuu elävän vaihetta, jolloin lattialla/leikkimatolla viihtyminen on kovin lyhytaikaista. Poika kääntyy selältään mahalleen hyvin näppärästi, mutta sitten ei viihdykään siinä asennossa ja pinna palaa varsin nopeasti. Aika siis menee Pikku Ukon kanssa seurustellessa, mikä sinänsä on ihan parhautta, mutta muuton kannalta hieman hidastavaa. Onneksi olen parhaimmillani paineen alla, joten ennen muuttofirman saapumista kämppä on paketissa. Yöunista en mene takuuseen...

Yöunista puheenollen. Olemme systemaattisesti pyrkineet eroon yösyötöistä tai ainakin tiputtamaan syöttöjenmäärän yhteen. Homma on toiminut varsin hienosti lukuunottamatta viime yötä. Lainalaisuuksia tuntuu olevan tässä uniasiassakin. Vaikuttaa siltä, että jos poika nukkuu päivällä hyvin, myös yö menee hyvin. Jos taas päikkärit ei suju, ei suju yökään. Edelleenkään meillä ei öisin huudella tai itkeskellä, mutta aikamoista pyörimistä ja peuhaamista aamuyö on. Eilen oli päikkäreiden suhteen huonompi päivä ja viime yönä syötiin sitten taas kahteen kertaan, mutta eka syöttö taisi olla vasta joskus kolmen jälkeen, kun se aiemmin oli jo yhdeltä. Edistystä lienee tuokin.

Kaiken kaikkiaan Pikku Ukko on varsin hurmaava pakkaus. Kohtuullisen sosiaalinen, naureskelee paljon ja liikkuu koko ajan. Kävin viime viikolla "mammakahveilla" kaverini ja hänen puolivuotiaan lapsukaisensa kanssa. Kaverini vauva istui kiltisti kaverini sylissä koko kahvittelun ajan ja hymyili viehättävästi välillä. Mitä tekee Pikku Ukko? Pyrkii seisomaan, kiljuu riemusta ja flirttailee naapuripöydän tätien kanssa. Paikallaan ei olla hetkeäkään. Menohaluja olisi vaikka muille jakaa, mutta taidot eivät ihan vielä riitä. Pylly kyllä nousee lattiasta mahallaan ollessa ja jalat on selvästi mukana, mutta kädet ei vielä ihan ole omaa asemaansa ymmärtäneet eteenpäin menemisen saralla.

Ruokaa meillä menee usein ja paljon. Tosin on se inhokkikin ehtinyt löytyä: kaurapuuro. Aamupuurot on kuitenkin huijattu menemään herkkusoseen kera. Aamupäivästä syödään liha-kasvissosetta, välipalaksi hedelmä- tai marjasosetta ja iltapäivällä vielä kasvissosetta. Iltapuuro tuntuu kuitenkin olevan se lemppari. Riisipuuro uppoaa siis hyvin. Rintaa tarjoan muutaman kerran päivässä, mutta aika huonolla menestyksellä. Vai onko se vain sitä, että imeminen on sen verran tehokasta, että parilla kolmella imaisulla on maidontarve tyydytetty, mene ja tiedä. Mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää tulevaisuudessa tällä maitorintamalla.

Kevyt -projekti... Ai mikä ihmeen Kevyt -projekti ;)??? Sovitaanko, että tätä viikkoa ei ollut? Sen verran on ruokailut olleet pielessä, että ollaan ehkä muutama kilo lähtölukemia korkeammalla, kun tästä viikosta selvitään. Plus että tällä viikolla on pyritty käyttämään aika järkevästi ja pakkaamaan silloin, kun Pikku Ukko nukkuu, kun yleensä pyrin liikkumaan vaunujen kanssa sen ajan. Mutta ensi viikolla palaamme taas ruotuun. Tai toivottavasti jo viikonloppuna.

Projekti Kakkonen elää jossain takaraivolla. Viime viikolla löysin itsestäni jo varsin lupaavia oireita, mutta tuttu loppukierron pessimismi on jo palauttanut minut maanpinnalle, joten uskoisin saavani vieraita ensiviikolla. Olen totaalisesti unohtanut kp:t, mikä on aika huvittavaa. Veikkaisin, että ollaan ehkä jossain 22/28 tuntumassa. Niin epävarmaksi jäi se oviksen tapahtuminen tikkujen valossa, että oikeasti en tiedä olisiko tässä kierrossa edes mitään mahiksia raskautua. Toivoa toki saa aina, joten sillä mennään.

Nyt raivaan tieni laatikoiden läpi kohti sänkyä ja herään aamulla motivoituneena, inspiroituneena ja voimaantuneena saattamaan aletun työn päätökseen.

Kevyt -projekti/viikko 3

Ei sitten ihan kauhean hyvin mennyt tämä viikko tulosten puolesta. Olen aktivoitunut Kiloklubin käyttöön ja kaikessa työläydessään se heti paljasti ongelmakohtia syömisissäni. Ensimmäisenä merkkauspäivänäni aamupalasta tuli niin paljon kaloreita, että sen periaatteessa olisi pitänyt vastata puolta päivän energiatarpeesta. Oli muuten viimeinen aamu, jolloin vedän kokonaisen avokadon ja banaanin yhdellä istumalla. Ovat toki terveellisiä ja hyviä, mutta aikamoinen energiapommi silti. Vihanneksia olen onnistunut syömään aika paljon ja ainakin toistaiseksi se ei ole tuntunut liian haastavalta.

Pari päivää sitten vaaka näytti 500g vähemmän kuin viime perjantaina, mutta tänä aamuna lukemat olivat taas täsmälleen samat. Ei siis pudotusta, mutta onneksi ei lisäystäkään. Vyötäröltä on tosin kadonnut 0,5cm ja tuosta pakaroiden alapuolelta mitattuna mitta näyttää 2cm vähempää kuin kaksi viikkoa sitten. Ehkä tuo lumihangessa tarpominen sitten kuitenkin on tuottanut tulosta vaikka se ei vaa'alla näykkään? Edelleenkään en mihinkään kamalan suureen kalorivajeeseen uskalla ryhtyä, koska tuo poika kuitenkin vielä osittain elää tissin varassa, mutta olisihan se silti kiva nähdä, että edes niillä vähäisillä vajeilla saa jotain aikaan.

Kevyt -projekti/viikko 2

Projektin suhteen (ja vähän muunkin) tämä viikko meni ihan harakoille. Paino tismalleen sama, kun viikko sitten, mikä on kyllä oikeasti ihme nautittujen herkkujen jälkeen. Kasviksia olen syönyt vähintään sen puoli kiloa/päivä ja se ei oikeastaan ole ollut edes kauhean vaikeaa. Ateriarytmit taas ovat heitelleet ihan miten sattuu ja korvaan niitä sitten kauhealla määrällä suklaata. Ei hyvä.

Voisin tästä eteenpäin lisätä tavoitteisiin kasvisten ja ateriarytmin lisäksi herkkujen vähentämisen ruokavaliostani. Mihinkään täyslakkoon en aio alkaa, koska tiedän sen omalla kohdallani johtavan vain armottomaan ahmimiseen.  Mutta jos nyt ei kuitenkaan ihan joka päivä herkuttelisi, niin sekin olisi jo jotain...

Kevyt -projekti/viikko 1

Päätin jo jossain vaiheessa viime viikolla, että viralliseksi punnitus-/mittauspäiväksi Kevyt -projektiin otan perjantai. Loppiainen tosin sotki ajatuksia niin, että melkein unohdin vaa'alle hypätä aamulla. Muistin kuitenkin ko. päivän ennen aamupalan syöntiä ja yllätyksekseni uusi lukema olikin 900g pienempi, kuin lähtöpaino. 

Viikko on mennyt kaiken kaikkiaan aika kivasti. Olen onnistunut syömään kasviksia vähintäänkin sen 500g/päivä, joka suositus on ja monena päivänä vielä hedelmiä siihen päälle. Ateriarytmin kanssa ei ihan joka päivä onnistunut, mutta olen kuitenkin huomannut, että jos ateriaväli on liian pitkä (=yli 4 tuntia), tartun herkkuihin herkemmin, kuin silloin kun välit pysyvät kohtuullisena. 

Hyvä viikko siis. Parantamisen varaa kuitenkin jäi sen verran, että mitään uusia tavoitteita en vielä ota mukaan. Pyrin jatkamaan kasvisten syöntiä ja keksimään uusia tapoja niiden valmistamiseen. Minkään tiukan ruokapäiväkirjan pitäminen ei minulta onnistu ja siksi esim. Keventäjät -palvelu ei kohdallani ole toiminut, mutta ajattelin ensiviikolla yrittää kirjata ylös kellonajat, jolloin syön ja kasvisten määrät aterioilla. Tämä ihan vain maksimoidakseni näiden muutosten hyödyn ja ollakseni varma, että oikeasti ne teen enkä vain luota siihen fiilikseen, että homma toimii. 

Kevyesti ja rennosti kohti kevättä

Tästä se lähtee, kevennetty kevät. Jonkinlaisen postauksen aiheesta jo kirjoitin tuonne projektia varten luomalleni välilehdelle, mutta taidan toistaa itseäni sen verran, että poistan sen sieltä. Olen pienessä päässäni miettinyt ja pähkäillyt ihan kokonaan oman blogin aloittamista tälle painohommelille, mutta en taida viitsiä, joten menköön tässä kaiken muun sivussa suloisesti sotkettuna.

Laihdutuskuurit ovat minulle varsin tuttu maailma. Kaalikeitot, Keventäjät ja tiukka kaiken minimoinen on kokeiltu. Kaikista kuureista huolimatta olen kuitenkin tällä hetkellä suurempi ja painavampi kuin ikinä ennen (siis jos raskautta ei lasketa). Minun kohdallani väite laihdutuksen lihottavuudesta on siis pitänyt täysin paikkansa. Tällä kertaa aion siis tehdä jotain toisin ja katsoa, josko se toisi parempia tuloksia.

Olen viime päivinä lukenut Patrik Borgin kirjaa "Rentoa painonhallintaa". Ajatuksena hidas elämäntapojen muutos ei kuulosta kovin houkuttelevalta alkuun, mutta mitä pidemmälle olen asiaa pureskellut, sitä vakuuttuneempi olen siitä, että jos joku toimii, niin nuo hitaalla aikavälillä tehdyt muutokset. Yleensä olen kuureilleni asettanut tiukkoja aika- ja kilotavoitteita ja niihin päästyäni repsahtanut sitten takaisin vanhoihin kuvioihin. Siksipä en tällä kertaa laita sen kummempia tavoitteita ajan tai oikeastaan kilojenkaan suhteen. Haluaisin vain olla normaalipainoinen ja ilman mahdollisia terveysriskejä. Äitini sairastaa 2-tyypin diabetesta ja sen välttäminen itsessään olisi jo saavutus. Totta kai minulla on mielessäni jokin painolukema, jonka alle pitäisi päästä, mutta kangastelkoon se siellä alitajunnan rajamailla ilman, että sitä kuuntelen. Painoa pitää saada alas ja renkaat vyötäröltä täytyy saada pois. Piste. Jos (ja kun) siihen menee sitten vuosi tai vaikka kauemminkin, niin menköön. Pääasia, että elämästäni tulee terveellisempää, terveempää ja kevyempää. Minulle tämä projekti on siis alkusysäys ja siitä kiitos projektin aloittajalle ja "vetäjälle".

Tässä vaiheessa mielessäni on kaksi muutosta, jotka olen valmis tekemään elämäntavoissani. Tai joita ainakin alan aktiivisesti harjoittelemaan.
1. Syödä vähintään 500g kasviksia päivässä.
2. Pitää ateriarytmi. Käytännössä tämä tarkoittaa omalla kohdallani sitä, että syön riittävän usein eikä nälkä pääse ihan kamaliin mittoihin. Yrittäessäni sinnitellä mahdollisimman vähällä ravinnolla lankean aina jossain vaiheessa ja lankeaminen ei yleensä tarkoita terveellistä ravintoa. Haluan siis opetella syömään oikeanlaiset välipalat oikeisiin aikoihin ja välttää nuo jonkin asteiseen ahmimiseen välttävät tilanteet.

Näillä siis alkuun. Liikuntaa aion harrastaa mahdollisuuksien mukaan, mutta toistaiseksi en aio ottaa siitä kovin suurta stressiä. Vaunulenkeillä käydään lähes päivittäin ja jos siltä tuntuu, matkaa ja tehoa voi aina lisätä, mutta noissa kahdessa muutoksessa lienee riittävästi tekemistä ekoiksi viikoiksi. Kauhean suuria kilolukemia en siis tulevien kolmen kuukauden ajalta odota, mutta jos ne kilot sitten pysyisivät pidempään poissa, olisin kovin tyytyväinen.

Vaikka odotukset kilojen nopealle putoamiselle ovatkin pienet, aion kuitenkin punnita ja mitata itseäni sopivin väliajoin ja "ennen" -kuvatkin on otettu. Punnituspäivänä minulla on perjantai ja muutoinkin pyrin kerran viikossa kirjottelemaan projektin etenemisestä.

Mukana Kevyt -projektissa

Täällä blogistanian ihmeellisessä maailmassa on meneillään monenlaisia projekteja. Iskin silmäni niistä yhteen ja päätin nanosekunnin mietittyäni ilmottautua mukaan. Kevyt -projekti starttaa ensivuoden alussa ja projektin myötä meistä kaikista osallistuneista tulee laihoja, kauniita ja raskaanaolevia.

Imetyksen laihduttavasta voimasta puhutaan paljon ja neuvolatätikin lupaili minun kilojenin karisevan imettämällä. Ei ole karissut, ei. Kuulemma viiden kuukauden imetyksellä saa jo ihmeitä aikaan. Tässä on nyt neljä kuukautta imetetty ja kun ei ole tuloksia tähän mennessä tullut, niin tuskimpa niitä seuraavan kuukauden kuluessakaan saadaan. Pakko siis itse tehdä asialle jotain.

Pikku Ukon odotuksen alkupainoon on matkaa 3-5kg aamusta riippuen. Niin, siis matkaa on alaspäin, mikä näin selvyyden vuoksi tässä vielä erikseen mainitaan. Siihen painoon, jossa Miähen kanssa on tavattu joskus reilut kolme vuotta taaksepäin, on jotakuinkin 13kg. Että sillä lailla. Paino on siis hinautunut tuonne lievän ylipainon puolelle ja jollainkeinolla se pitäisi saada kääntymään laskuun. Olkoon tämä projekti siis sysäys siihen suuntaan.

Laihdutuksesta imettäessä on netissä kaikenlaista tietoa ja sieltä voi sitten valita sen itselleen sopivimman artikkelin, jonka nimeen vannoo. Itse päätin uskoa sitä lääkäriä, jonka nimen olen jo autuaasti unohtanut, joka sanoi, että 0,5kg:n pudotus/viikko on vielä sallituissa rajoissa imettäessäkin, mutta sen suurempiin pudotuksiin ei ole syytä lähteä. Mihinkään kauhean dramaattisiin dieetteihin en tässä vaiheessa olisikaan valmis, mutta jos nyt jotain noille elämäntavoille kuitenkin saisi tehtyä.

Oma "metodini" muutoksiin löytyy Patrik Borgin kirjasta "Rentoa painonhallintaa", joka on ollut vessalukemisenani viime päivät. Pitkällä tähtäimellä ja rennosti siis. Muutosten täytyy olla myös sellaisia, joita voin noudattaa siinäkin tapauksessa, että ihme tapahtuu ja tärppi käy. Tuolta sivusta löytyy linkki välilehdelle, jonne aion keräillä projektiin liittyviä juttuja.