lauantai 4. helmikuuta 2012

Kevyt -projekti/viikko 5

Olen pettynyt. Lähinnä itseeni. Projektin alkaessa olin täynnä motivaatiota ja puhkuin intoa vihdoinkin tehdä näille epäterveellisille elintavoilleni jotain. Mielikuvissani puputin porkkanoita ja parsakaalia syvällä nautinnolla ja siinä sivutuotteena kuihduin pieneksi ja suloiseksi. Toisin on käynyt siitäkin huolimatta, että ihan oikeasti tykkään porkkanoista ja parsakaalista. Viimeiset kaksi viikkoa on mennyt pakatessa, muuttaessa, siivotessa, purkaessa ja vastustamattomien mielihalujen kourissa ja siitä on ollut terveellisyys kaukana. Näillä pakkasilla liikkuminen on nollassa ja kun ei oikein kauppaankaan pääse itse, olen pakastevihannesten armoilla ja ihminen kykenee syömään vain tietyn määrän kukkakaali-parsakaali-porkkana -seoksia. Se kiintiö on tullut täyteen aikapäiviä sitten. Miäs kyllä kiltisti tuo salaattiaineksia kaupasta, mutta en minä osaa niitä visioida ilman sitä, että saan bongailla mielenkiintoisia salaattisekotuksia itse kaupan hyllyjen välissä.

Kaikesta tästä ärsytyksestä, pettymyksestä ja penkin alle menneistä viikoista huolimatta paino näytti tänään olevan laskusuuntainen. Ei nyt kovin paljoa, mutta -400g kuitenkin. Koko kuukauden hurja saldo siis -1,3kg. Tai jotain. Oikeastaan tuo painon putoamattomuus ei kuitenkaan harmita minua yhtä paljon, kuin se, että olen niin näiden tottumusteni orja. Tiedän, että voisin aloittaa laihdutuskuurin ja todennäköisesti onnistuisin tiputtamaan painoa suhteellisen nopeastikin. Tiedän myös, että sen kuurin jälkeen olisin entistä painavampi. Minun ongelmani kun ei oikeasti ole se, ettenkö tietäisi miten ne kilot saadaan pois - minun ongelmani on se, etten tiedä miten ne pidetään pois. Siksi aikomukseni oli edetä hitaasti ja ilman kuureja, mutta eipä minusta näköjään siihen ole ollut.

No juu, ehkä en kuitenkaan ihan vielä ole valmis luovuttamaan. Moni on postaillut prokkikseen liittyen lempparilöytöjä ja -ruokia. Omani tulee tässä: korianteri. Aivan huikea yrtti! Oikeastaan kokeiluni ei ole vielä yltänyt porkkanoita pidemmälle ihan vain siksi, että olen koukussa ko. yhdistelmään. Eli: noin 500g porkkanoita kuorittuna kiehumaan tilkkaan vettä. Kun ne ovat sopivasti kypsyneet vähän vajaa nippu tuoretta korianteria perään. Ja sitten vaan suhautetaan hösseli sauvasekottimella soseeksi. Lisää makua saa, jos keittää porkkanat kasvisliemessä ja itse tykkään vielä laittaa keittoon tilkan ruokakermaa. Voisin syödä vaikka kuinka paljon. Jep, pakkaset on syvältä: korianterini paleltui matkalla kaupasta kotiin. Olen kokeillut myös muita versioita tuosta porkkana-korianteriyhdistelmästä, mutta tämä on ihan mun lemppari.

Jos jollain on takataskussaan ylimääräistä motivaatiota projektin suhteen, otan rippeet vastaan ilomielin.

2 kommenttia:

  1. Heeei eihän tuo ole mennyt yhtään huonosti! Suuntahan on laskupuoleinen, joten hyvin menee. Ja aina tulee repsahduksia, joten ei siitä kannata välittää. Nimim. söinkö liikaa suklaata menneellä viikolla... köh...

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa hyvältä tuo porkkanakorianterikeitto. Mä en olekaan harrastanut porkkanakeittoja juuri lainkaan jostain oudosta syystä.

    Meilläkin toisinaan mies hoitaa kauppaostokset ja silloin mun logiikkana on, että pyydän tuomaan pakastekasvispusseja, joissa ei ole esim. sieniä joita inhoan tai parsakaalia, jos olen viime aikoina syönyt sitä paljon. Saan ihan kivoja, vaihtelevia sekoituksia sillä tavalla. :) Tai sitten pyydän tuomaan tuoreita juureksia keittoa varten. Nyt mies lähti kauppaan ohjeena ostaa tulevaa kiireistä viikkoa varten valmiskasviskeittoja. Vähän pelottaa mitä sieltä tulee.

    VastaaPoista

Kommentit ovat aina tervetulleita!