Olen näköjään viettänyt blogitaukoa oikein urakalla. Syynä ei ole asian puute, vaan ihan puhtaasti väsymys ja ajankulku. Töistä kotiuduttua olen pyrkinyt viettämään mahdollisimman paljon aikaa Pikku Ukon kanssa ja muuten elämä pyöriikin sitten väsymyksen ympärillä. Tavoite, johon joskus aina jopa pääsen, on olla vähintäänkin vaakatasossa, jos ei jopa ihan unessa, ennen kymppiuutisten alkua.
Eihän tuo väsymys nyt missään nimessä samassa mittakaavassa ole, kun ihan alkuraskaudessa, mutta ikä taitaa painaa ja väsyn nopeammin ja herkemmin kuin ennen. Muuten tämä raskaus tuntuu tässä hoituvan vähän "vasemmalla kädellä". Kyllä tämä toisen odottaminen on vaan ihan erilaista, kuin ekaa varttuessa. Aikaa jokaisen nippauksen ja mielihalun huomioimiseen ei ole ja välillä täytyy oikein muistuttaa itseään, että salamatkustaja on kyydissä ja mahan silittelyt lienee paikallaan. Sintti tuntuu liikuskelevan aika aktiivisesti, mutta toistaiseksi en ole selkeitä potkuja onnistunut havaitsemaan. Doppler on käytössä pari kertaa viikossa. Itse olen sitä mieltä, että raskaus on mennyt jokseenkin samaa rataa kuin edellinenkin ja olen jopa mennyt niin pitkälle, että veikkaisin tähän talouteen olevan tulossa vielä yksi mies. Miäs ei sitten olekaan ihan samaa mieltä. Päinvastoin. Hän kun näkee asioita omasta vinkkelistään ja itseni ulkopuolelta ja on ollut havaitsevinaan, että omista olotiloistani huolimatta käyttäydyn aivan eri tavalla, kuin Pikku Ukkoa odottaessa. Mielihalut eivät kuulemma ole "pakkomielteisiä" kuten edellisellä kerralla, jotain kummallista seesteisyyttä on havaittavissa ja muutenkin olen kuulemma tasaisempi. Itse veikkaisin noiden muutosten johtuvan muuttuneesta elämäntilanteesta ja yksinkertaisesti siitä, että en vain ehdi miettiä esimerkiksi mielihaluja kovinkaan syvällisesti. Hassua miten eri tavalla asiat voi nähdä.
Sukupuolesta mainittakoon, että olemme onnellisia ja tyytyväisiä kumpaan hyvänsä. Tyttö olisi kiva, mutta pojalle olisi lähes kaikki valmiina. Rakenneultra on parin viikon päästä ja varmaan sitä sukupuoltakin siellä kysytään, mutta se ei ole tärkeysjärjestyksessä ykkösenä. Jostain syystä ärsyynnyn kommenteista, joissa tuodaan esiin juurikin sitä sukupuolen selvittämistä rakenneultran lähes tärkeimpänä asiana. Itse olen sinne menossa katsomaan onko vauvalla kaikki hyvin ja se on se pääasia.
Pikku Ukko kasvaa ja kehittyy hurjaa vauhtia. Motorisesti ollaan menossa siinä vaiheessa, että haluja liikkumiseen olisi enemmän kuin taitoja ja se vähän turhauttaa välillä. Konttaaminen sujuu semmoisella vauhdilla, ettei perässä meinaa pysyä ja tukea vasten käveleminenkin on jo hyvin hallussa. Tällä hetkellä harjoituksen alla on ilman tukea seisominen ja sitä harjoitellaan siis usein ja koko ajan piteneviä aikoja. Kun seisominen onnistuu, ollaan tosi lähellä kävelemään lähtemistä ja se pelottaa nyt jo vähän. Ei muuten, mutta lähinnä omien voimavarojen vuoksi. Tänään on jo tyhjennetty keittiön laatikoita, Miähen vaatekaappia ja työhuoneen kirjahyllyä, joten minkälaiseksi se meno yltyneekään, kun vauhti vielä lisääntyy? Pienoisesta pelostani huolimatta olen päivittäin kiitollinen siitä, että meillä on terve lapsi ja pyrin muistamaan sen silloinkin, kun noin sadannen kerran työnnän leivinpaperia oikeaan laatikkoon ja mietin miten nuorta herraa kouluttaisi pysymään poissa ko. laatikolta... Mikään kun ei ole itsestään selvää tässä elämässä.
Hammaskalustoa Pikku Ukolla ei edelleenkään ole mitenkään valtaisasti. Jostain kumman syystä olen luullut hampaiden tulevan vähän niinkun pareittain samaan ikeneen ja tyhmänä odottelin alas toista "nököä". Empä odottanut enää sen jälkeen, kun tulin purruksi oikein kunnolla. Tämän hetken saldo on yksi hammas alhaalla ja kaksi ylhäällä. Varsin on huvittava näky.
Työt matkoineen nielaisevat ison osan elämästäni, mutta niin kai se nielaisee muiltakin. Toisaalta olen nauttinut töissä käynnistä ja saanut siitä jonkinlaista tyydytyksen esiasteeksi mainittavaa riemua, mutta ainakaan toistaiseksi ei yhtään harmita se, että äitiysloma häämöttää. Syksystä on kuitenkin tulossa mielenkiintoista kaikkien palettiin mahdutettavien asioiden vuoksi ja jännityksellä odotan miten kaikki järjestyy. Tai ainakin yritän uskoa, että järjestyy.
Kymppiuutisten alkuun kolme minuuttia. Jos nyt lopetan, saatan ehtiä sänkyyn alkutervehdyksien aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat aina tervetulleita!