Kaksi kuukautta la:aan

Syksy taisi sitten jollain mittapuulla mitattuna tulla. Sää näyttää olevan mitä mainioin ja lehdetkin pysyvät sinnikkäästi puissa, mutta rään määrä lienee suoraan verrannollinen vuodenaikojen vaihteluun. Ja räkää täällä todellakin riittää. Monta päivää on jo köhitty ja loppua ei tunnu olevan näköpiirissä. Pikku Ukko on toistaiseksi säilynyt varsinkin terveenä, mutta perheen aikuiset eivät meinaa tolpilleen selvitä. Onneksi sentään voidaan päiväuneilla vuorotellen.

Sokeririntamaan tästä flunssasta on ollut vain ja ainoastaan hyötyä. Mitään kun ei tee mieli syödä, annokset pysyvät pikkuruisina ja sokerit kohdillaan. Aamuarvo oli 4,9, mikä on alhaisempi kuin ikinä. Tai ainakaan koko sinä aikana, kun olen arvoja seuraillut. Kaikenkaikkiaan sokerirumba ei kuitenkaan ole ihan näin hyvällä tolalla. Laitoin maanantaina viikon arvot neuvolaan ja sieltähän täti sitten rimpautti ja totesi, että eihän tuo tilanne nyt niin kovin hyvältä näytä. Itseasiassa arvot - jopa ne tunti aterian jälkeen mitatut, joissa ei tähän asti ole ollut suurta häikkää - kipuavat ylöspäin kovalla hopulla. Tällä kertaa voin rehellisesti sanoa tehneeni ruokavaliooni muutoksia. Suklaat ovat jääneet kokonaan pois sen myötä, kun jäin sairaslomalle ja lepääminen on helpompaa, ja valkoisia viljoja vältän viimeiseen asti. Omalla kohdallani kaikki tuo häslinki ja ruokarytmin säännöllistäminen tarkoittaa lähes jatkuvaa nälkää, mutta eiköhän tämä kroppa tästä vielä totu asiain kulkuun. Kaikesta vaivannäöstäni huolimatta lähete äitiyspolille lähti ja siellä sitten kuulemma mietitään uusia keinoja arvojen normalisoimiseksi. Lääkitys ei edelleenkään houkuta, kun tämä tauti pitäisi pystyä selättämään ihan ruokavaliollakin, mutta kai sitä on pakko harkita, jos se on sitten se keino, jolla vauva voi paremmin.

Muuten olo alkaa olla aika iso ja raskas. Kaiken sorttinen kyykkiminen on sen verran inhan tuntuista, että olen harkinnut siivoavani seuraavan kerran joskus synnytyksen jälkeen. Siis reilun kahden kuukauden päästä. Lelut lojukoon lattioilla, kuten myös jätepaperit, joita Pikku Ukko syvällä hartaudella levittelee ympäriinsä. Huonompi homma onkin sitten ruuanlaitto, kun jostain kumman syystä kattilatkaan eivät pysy kaapissa, vaan ovat pitkin kämpän lattioita. Siirtynemme siis lähiaikoina kokonaan mikroruokintaan? No juu, appivanhemmat ovat tulossa viikonlopuksi, joten ehkä sen varjolla saan lahjottua Miähen keräyspuuhiin tässä päivänä muutamana.

Tänään on tasan kaksi kuukautta viralliseen laskettuun aikaan, joka on siis 5.11. Se, jonka mukaan itse elämääni pyrin elämään, on kuitenkin kaksi viikkoa myöhemmin ihan vain siitä syystä, että Pikku Ukkoa odotellessa ne kaksi ylimennyttä viikkoa olivat niin älyttömän raskaita. Nyt siis tähtään jonnekin sinne marraskuun puolivälin paikkeille. Merkkipaalun ylitys lienee kuitenkin tämäkin.

31+2

Ps. Löysin kengät ja mammamahan peittävät sukkahousutkin löytyivät herra Googlen ihmeellisestä maailmasta. Täällä ollaan siis valmiina viikonlopun pippaloihin. Kun vaan jaksaisi tavalla tai toisella ryömiä paikalle....