Se olis sitten niinku 37+2 kasassa ja halu, tarve ja toive pikaiselle jakautumiselle on suuri. Olen koko raskauteni ajan puhunut ja valmistautunut siihen, että yli mennään kohisemalla ja todennäköisesti vauva saapuu käynnistyksen saattelemana viikolla 43. Nyt olen sitten huomannut itsessäni suunnatonta kärsimättömyyttä enkä malttaisi odottaa pääsyä tositoimiin. Syytä siihen en osaa kunnolla määritellä. Kai se on osittain sitä, että olo on aika tuskainen ja kömpelö ja vaikka kuinka tiedänkin, että vatsan seutuville jää aikamoinen makkara vielä synnytyksen jälkeenkin, niin ainakin se on pehmeää ja periksiantavaa. Jos vaikka kengännauhat saisi vähän pienemmällä ähinällä sidottua. Toisaalta haluaisin tämän tunteen purkkiin, josta voisin kaivaa sen tasaisin väliajoin esille. Syitä tähän on kaksi: 1. LUULISIN se vähentävän tätä kummallista vauvakuumetta, joka päätäni vaivaa ja 2. LUULISIN sen motivoivan laihduttamaan tuon pullataikinan pois. Sokerihoitajat ja -lääkärit ovat kovasti nimittäin kehottaneet ainakin niistä vauvakiloista irtautumaan nopealla tahdilla, mikäli ei ihan hirveän suuri hinku oe kakkostyypin diabeetikoksi.
Mitään sen suurempaa pikapuolin tapahtuvaan synnytykseen viittaavaa ei ole havaittavissa. Supistuksia tulee lähes päivittäin, mutta niillä tuskin on mitään tekemistä itse tapahtuman kanssa. Pullataikina vaan harjottelee. Laskettuun aikaan on siis vähän vaille 3 viikkoa ja tämä lienee nyt sitä aikaa, josta pitäisi nauttia. Ja näinhän minä olin ajatellut tehdä. En vain oikein enää tiedä mitä se nauttiminen olisi. Kaikki tekeminen vaatii aikamoista ponnistelua ja ihan vain elämästä selviäminenkin on oma projektinsa. Siitä huolimatta kasasin vauvan pinniksen eilen (tai siis, Pikku Ukkohan me loppujen lopuksi siihen laitettiin, kun siinä ei ole päädyissä pinnoja. Useampana yönä kun tuo poika on saanut jalkansa työnnettyä niiden pinnojen väliin ja siitäkös kitinää syntyy.). Olen suorastaan ylpeä itsestäni. Vauvan vaatteet on myös pesty, mikä sinällään on ihme tässä taloudessa. Vielä kun saisi hoitopöydän paikoilleen ja vaatteet nätisti omille paikoilleen, niin melkein kaikki olisi hoidossa. Vaippoja ja jotain muuta pientä täytynee vielä hankkia ja rattaat, jotka on "jo" meille varattu, hakea, mutta eiköhän näistä tässä selvitä.
Näillä mennään tänään.
Täällä kaikki kunnossa. Np-ultra ja seulat takana ja huomenna kasassa 12 vkoa. Pahoinvointi vei saikulle 3 viikoksi ja nyt Yrjö vierailee harvemmin. Eve :)
VastaaPoistaTsemppiä! Kohta se syntyy!