Perjantaina piipahdin äitipolilla vauvan kokoarviossa noiden sokereiden vuoksi. Toistaiseksi kaikki hyvin. Vauva on himpun verran (= noin 3%) keskikäyrän yläpuolella kokonsa perusteella ja päivän painoarvio oli noin 2,3kg. Tähän tietoon ei voi kuitenkaan tuudittautua, sillä sekä lääkäri että hoitaja painottivat tämän hetken ja tulevien viikkojen tärkeyttä sokereiden tasaamisessa. Vauva kun kasvaa muutoinkin näillä viikoilla aika huimasti, niin yhtään ei saisi ylimääräistä tulla, ettei tule ylimääräisiä kasvuspurtteja. Jos mennään näillä käyrillä loppuun saakka, vauvan painoarvio perjantaisen perusteella on noin 3,8kg la:n tienoilla.
Lääkärin tapaamisen jälkeen tapasin vielä "sokerihoitajaa". Menin sinne jotenkin suurin odotuksin ja toivoin saavani konkreettisia neuvoja ja kaipa niitä jossain muodossa sainkin. Ärsyttää vaan, kun kaikki tieto on niin tiedon antajasta kiinni. Olen siis keskustellut tästä radin hoidosta tähän mennessä oman th:n, polilta soittaneen hoitajan ja nyt tämän vastaanottaneen hoitajan kanssa. Neuvolassa sain ohjeen, että jos aamuarvo tuppaa kovasti nousemaan, kannattaa syödä vaikka puolikas banaani yöllisellä vessareissulla sokereita tasaamaan, puhelimessa ollut hoitaja kielsi kaikenlaiset banaanit - niin kokonaiset kuin puolikkaatkin- kokonaan ja vastaanottanut hoitaja oli sitä mieltä, että yöllä ei syödä, yöt on nukkumista varten. Puhelimessa ollut hoitaja myös sanoi, että mikäli insuliinia tarvitaan, alkaa aika sen aloittamiseen olla aika vähissä. Kysyin vastaanotolla, että mikä se takaraja on, jolloin insuliinit voi tarvittaessa vielä aloittaa ja hoitajan vastaus oli yksiselitteisesti, ettei sellaista rajaa ole. Joillakin se voidaan kuulemma aloittaa vaikka raskauden viimeisellä viikolla. Tämä tieto helpotti, sillä en ole ollut insuliineista kovin innoissani, mutta tajuttuani, ettei lääkettä pistettäisikään minua varten vaan kokonaan vauvan voinnin parantamiseksi, olen avoimempi asialle. Siis, jos ne täytyy jossain vaiheessa aloittaa. Tällä kertaa selvittiin ilman ja kontrolloidaan vauvan painoa sitten taas reilun parin viikon päästä.
Ruokavalion suhteen olen edelleen yhtä pihalla kuin ennenkin. Syöt sitä tai tätä, niin aina on joku arvo pielessä. Ja varma tapa saada ne nousemaan, on stressata niistä. Stressi kun osaltaan myös arvoja kohottaa. Elämä pyörii inhottavasti verensokerimittarin ympärillä ja niistä maagisista lukemista on tullut melkein elämänlaadunmittari. Ärsyttää.
En muista olenko kommentoinut tänne aikaisemmin, vaikka blogiasi olen seuraillutkin jo jonkin aikaa. Nyt aihe vain liippaa niin läheltä, että ainakin jonkinlaisia tsempityksiä haluan näin virtuaalisesti jakaa.
VastaaPoistaOlen itse sairastanut raskausajan diabeteksen neljä kertaa, joista kolmessa raskaudessa olen myös pistänyt insuliinia. Tuo mitä sanoit siitä, että elämä pyörii verensokerimittarin ympärillä, kuulosti niin niin tutulta. Ja minulla ainakin stressi sai aikaan sen, että arvot olivat mitä sattuu, vaikka kuinka yritti syödä oikein. Minun kohdallani elämää oikeasti helpotti insuliinipiikkien aloitus. Sai syödä vähän vapaammin ja kyllä ne sokeriarvotkin sen pistämisen myötä lähes tasoittuivat (yhtä raskautta lukuunottamatta). Kovasti jaksamista sinulle! Ei tosiaan oo herkkua se jatkuva hiilareiden laskeminen ja kelloon tuijottaminen.
Kiitos, PeePee, tsempityksistä! Kiva kuulla, että tuosta insuliinista on oikeasti hyötyä. Ihan vain siltä varalta, että siihen joudutaan vielä jossain vaiheessa. Ja vertaistuki on aina ihan parasta, kun kuulee, että joku on oikeasti kokenut vastaavaa ja siitä selvinnyt.
VastaaPoista