sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Soutamista ja huopaamista

On se vaan kumma, miten häilyväinen voi ihmismieli olla. Välillä olen niin tyytyväinen elämääni tällä kokoonpanolla ja juuri näin, että ihmettelen itsekin vielä yhden vauvan kaipuutani. Ja siitä hetki eteenpäin ja ihmettelen vain sitä, etten muka sitä vauvaa "automaattisesti" haluaisi. Teimme siis joku aika sitten Miähen kanssa periaatepäätöksen, että annamme vauvalle luvan tulla toukokuun loppuun asti ja jos siihen mennessä ei mitään ole tapahtunut, laitamme lapun luukulle. En kai olisi nainen, jos en olisi mieltäni muuttanut. Muutaman vähän koettelevamman päivän jälkeen tein päätöksen, että kyllä nämä meidän lapset nyt ovat tässä. Nämä riittävät ja nyt jatkamme eteenpäin. Aloitin siis pillerit. Muutaman päivän pillereitä nautittuani totesin Miähelle, että entäs, jos ehkäisisimme vaikka toukokuulle asti ja yrittäisimme sen jälkeen vielä muutaman kierron. Siis, että mitä? Suunnitelmahan on juuri päinvastainen, kuin se alkuperäinen päätös. Minua vain alkoi ahdistaa ajatus kolmannesta kesästä ison mahan kanssa. Mitään takuitahan ei ole, että koskaan enää raskautuisimme. Mutta on kuitenkin otettava huomioon sekin mahdollisuus, että raskautuisimme piankin ja se alkoi jostain syystä tuntumaan tukalalta. En kuitenkaan näköjään ole valmis päättämään, ettei enää koskaan ja siitä kai tuo ajatus kevät-/kesävauvasta kumpusi. Toistaiseksi pillerit siis käytössä ja katsomme sitten myöhemmin, vieläkö sitä kolmatta haluamme vai onko lapsilukumme oikeasti tässä. Miähen suhtautuminen on ollut vähintäänkin huvittavaa. Taitaa raukkaparka olla ihan yhtä hukassa, kuin vaimonsakin. Totesi tukevansa minun päätöstäni oli se mikä hyvänsä.

3 kommenttia:

  1. Kiitos haasteesta, teen sen ehkä tässä joskus jos vaan löytyy innostusta. Toiv.et kuitenkaan loukkaannu jos en jaksakaan jatkaa sitä. Eiköhän teille se sopiva ratkaisu löydy lopulta. Hyvähän asia on miettiä hyvin ja loppuun asti, kun isoista päätöksistä on kyse. Tsempit pohdintoihin ja mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En siis TODELLAKAAN loukkaannu, vaikka et haastetta tekisikään :D. Kiitos tsempeistä!

      Poista
  2. Ymmärrän hyvin mielen muuttumisen tuossa vauva-asiassa... Minulla on ollut heti tuon nuorimmaisen syntymän jälkeen tunne, että haluan vielä joskus kolmannen lapsen. Mies taaskaan ei ehkä ajatuksesta ole niin innoissaan.

    Nyt kun on ollut raskaampaa arkea (mahakipuja, räkänokkia, uhmailua, yöheräilyä yms. sekä lapsilla että aikuisilla...) olen ajatellut, että ei hel*etissä kolmatta kakaraa koskaan! :D

    Mutta mutta... Kuitenkin takaraivossa se kuuluisa jokin supattaa, että vielä kun kerran ois raskaana ja sitten tuliterä vauva kainalossa.

    Meillä ei asian kanssa ole vielä kiirettä, minulla on nimittäin ehkäisykapseli käsivarressa nyt. Eli vasta kolmen vuoden päästä on edessä lopullinen valinta meillä.

    Mieskin eilen sanoi, että JOS kolmas lapsi olisi, rakennettas takkahuoneesta yksi makkari lisää :o Onkohan miehellä mieli muuttumassa ;)

    Itsellä samanlaiset ajatukset kuin sinulla - toisaalta nytkin on hyvä, mutta entä jos kuitenkin... :D Ehkä itsellä on nyt päällimmäisenä ajatuksena, että mitäs jos sille kolmannelle lapselle ei antaisi edes mahdollisuutta, jäisikö se lopuksi ikää kaduttamaan?

    Tsemppiä pähkäilyihin ja sori sekava, ylipitkä kommentti :D

    VastaaPoista

Kommentit ovat aina tervetulleita!