Neuvoloita

Aika kuluu ja siitä tämän päivän todisteena Pikku Ukon 8kk neuvola. Miten siitä pienestä vauvasta on tullut tuollainen "iso" ihminen, joka osaa jo vaikka mitä? Mihin katosi se pikkuvauva-aika? Meillä kontataan. Kovaa. Yön ja päivän kanssa. Mikään muu taito ei olekaan aiheuttanut näin paljoa levottomuutta öissämme, mutta sänkyrallia mennään jatkuvalla syötöllä. Loppuviikosta olimme vanhemmillani käymässä ja liekö syynä matkasänky vai joku muu ulkoinen tekijä, mutta unet tuntuivat sujuvan siellä paljon kotioloja paremmin. Vaikka oikeasti me ollaan kyllä päästy niin helpolla, että en minä noista öistäkään aikuisten oikeasti voi valittaa. 

Hampaita meillä on odoteltu varsin hartaasti ja odottelumme sai palkkionsa. Itse tunsin jotain terävää Pikku Ukon alaikenessä eilen ja tänään sen havaitsi myös Miäs. Päästään siis harjoittelemaan hampaiden (lue: hampaan) pesua.

Niin, siis se neuvola... Eipä siellä mitään kamalan ihmeellistä Pikku Ukon osalta. Pituus kulkee omia reittejään keskikäyrän yläpuolella ja paino vastaavasti keskikäyrän alapuolella. Mutta näin ovat tehneet koko ajan ja tilanne näyttää siis varsin hienolta. 

Neuvolan toinen osa oli varattu äidille. Käytiin läpi ne samat, vanhat jutut, jotka Pikku Ukon ekassa neuvolassakin käytiin ja juteltiin raskaudesta. Sisulla sain jopa pidätettyä pissaa vaaditut 4h. Neuvolan lopuksi terveydenhoitaja kysyi halutaanko yrittää kuunnella vauvan sydänääniä. Toki hän sanoi meille, että tässä vaiheessa äänet kuuluvat noin puolella odottajista ja mikäli ääniä ei kuulu, se ei välttämättä tarkoita mitään huolestuttavaa. Miäs varsinkin oli innoissaan ääniä kuuntelemassa ja aika nopeasti terveydenhoitaja ne löysikin. On se vain niin suloinen ääni. 

Raskaus on mennyt kaikenkaikkiaan hyvin. Kuvotuksen tunne alkaa väistyä pikkuhiljaa, mutta väsymys on jotain ihan kamalaa. Harmittaa, ettei oikein meinaa jaksaa olla Pikku Ukon kanssa niin täysillä, kuin haluaisin. Toisaalta nuoren herran perässä juokseminen pitää kivasti hereillä ja nukahtamisen vaaraa ei ole :). Nälkä on jatkuva ja paino nousee kohisemalla, mikä ei ole kiva juttu. Sitä kun on ennalta jo sen verran. Th vähän vihjaisikin, että raskauden aikana "laihduttaminen" ei olisi ollenkaan huonompi juttu. Mutta siinä vaiheessa kun mielihalut iskee, niitä vastaan on turha taistella porkkanoilla ja salaatinlehdillä. Totta kai minä haluaisin mahdollisimman vähän mukanakannettavaa makkaroiden muodossa, mutta jotenkin se käytännön toteutus asian suhteen on enemmän kuin hukassa. Onneksi tuo th oli kuitenkin asiallinen painon suhteen eikä mitään saarnaa tai muuta turhaa jäkätystä aiheesta tullut. Kai minä sen itsekin tiedän, että painon pudotus on edessä jossain vaiheessa. Mitään stressiä en kuitenkaan ole tästä painoasiasta ajatellut ottaa. 

Laskettu aika siirtyi päivällä, joten tänään viikkoja kasassa 10+1. Ihan huimaa.