Näin projektimme viimeisellä viikolla saimme vienon toiveen kirjoittaa projektin kulusta ja ajatuksistamme projektin suhteen. Ei siis muuta, kuin tuumasta toimeen...
Olin projektin alkaessa sekä innostunut että motivoitunut. Tavoitteet oli asetettu ja oli aika muuttaa ne käytännön teoiksi. Alkuun siihen pystyinkin, mutta täytyy kyllä rehellisyyden nimissä myöntää, että jonkinlaiseksi kohtuullisen kokoiseksi vitsiksihän tuo projekti omalta osaltani jäi. Niiden ensilipsahdusten jälkeen en saanut otetta sen enempää projektista kuin itsestänikään (paitsi ehkä tuosta vatsamakkaroiden kohdalta...) ja ruotuun pääseminen jäi lähinnä haaveeksi.
Kunnianhimoisesti ajattelin opettelevani uudenlaisen elämän terveellisten ruokailutottumusten ja ruokailurytmin kautta. Liikuntaa ajattelin lisätä sitten kun aika on. Kuviota sotki Pikku Ukon imetys, joka projektin alkaessa oli vielä osa päivittäistä elämääni. Toivoin kuitenkin oppivani tuota terveellisyyttä myös mahdollista tärppiä silmällä pitäen. Viime raskaudessa kiloja tuli suhteellisen maltillisesti ja silti kannan osaa niistä edelleen kupeillani. Sen kuvion toistaminen ei ole sen enempää toiveissa kuin haaveissakaan.
No juu. Ihan samalla tavalla vaaka ei heilahtanut välittömästi plussatestin tehtyäni kuin edellisellä kerralla, mutta kyllähän lukemat huolestuttavan vauhdikkaasti alkavat nousta. Siinä kohtaa minua ei kuitenkaan auta minkään sortin projektit, tavoitteet tai edes ne unelmafarkut, joihin toivoisin joskus mahtuvani. Ulos ikkunasta lentävät myös ajatukset ruokailurytmistä. Ruokaa menee sekä nälkään että kuvotukseen ja vaikka se tulevaisuudessa häämöttävä Michelinukko-olemus, jota kohti olen vääjäämättä matkalla, hiukan ahdistaakin, niin paljon masokistia minusta ei löydy, että hinnalla millä hyvänsä pitäisin kuvotuksestani kiinni. Päinvastoin. Pyrin siitä eroon hinnalla millä hyvänsä ja tällä hetkellä se tarkoittaa kohtuutonta määrää suolatikkuja.
Idea tuollaisesta projektista on kuitenkin mielestäni aivan loistava ja oli kiva lukea toisten kuulumisia ja ideoita asian tiimoilta. Mielestäni tällainen projekti toimii vallan mainiosti ilman projektin vetäjän tekemiä koosteita, vaikka toisaalta uskonkin jonkilaisen "Wall of Shame":n toimivan itselläni motivaation ylläpitäjänä: jos joka kuukausi lukisi samasta postauksesta muiden onnistumisesta ja omista kasaantuvista kiloistaan, luulisi häpeän tekevän tehtävänsä :). Osalla kanssakeventäjistä on tainnut käydä aikalailla samoin kuin itselläni, mutta aivan loistavia tuloksiakin on saatu.
Kaiken kaikkiaan projekti oli hauska (varsinkin se lyhyt aika, jonka suhtauduin siihen asiaankuuluvalla hartaudella) ja voisin hyvinkin kuvitella osallistuvani vastaavaan jatkossakin. Sitä odotellessa tyydyn nauttimaan suolatikuistani ja edelleen elän toivossa, että vielä joskus syön terveellisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat aina tervetulleita!