Soseita ja elämän epävarmuutta

Näköjään aika kuluu vauhdilla ilman, että ehdin paljon blogia päivitellä. "Asiaa" olisi vaikka kuinka, mutta asioiden siirtäminen aivolohkoista tänne netin uumeniin vaatii joskus liikaa. Miksei vois olla semmonen muistitikku, jonka laittaa vaikka korvaan ja joka sieltä imuroisi ne blogiin tarkoitetut ajatukset ja kirjoittaisi ne ymmärrettävään muotoon???

Pikku Ukko kasvaa hirmuista vauhtia. 4kk -neuvola on ensi viikolla ja aika innolla odotan uusia mittoja. Sylissä kannellessa tuntuu, että ainakin painoa on tullut hurjasti. Viimeksi neuvolassa käydessä terveydenhoitaja "antoi luvan" alottaa soseita tuossa 3,5kk:n iässä ja kun on vääjäämättömästi alkanut tuntua siltä, että maito on varsinkin iltaisin vähissä ja korvike ei oikein herralle maistu, on alettu soseita sitten maistella. Tai siis syödä. Pikku Ukko tuntui hokaavan homman aikalailla kertalaakista ja nyt täytyy jo vähän toppuutella, ettei ihan hurjia määriä vedä kerralla. Perunaa, porkkanaa ja päärynää on jo kokeiltu. Ja tänään meni peruna-kukkakaalia. Ensimmäiset ilmeet on aina hauskoja, mutta nopeasti tuntuu tottuvan uusiin makuihin. Kaikkiin muihin, paitsi korvikkeeseen. Jotta sitä saa menemään, täytyy herralla olla aivan järkyttävä nälkä.

Viime viikolla Ukko oli yhtenä iltana ollut tissillä vaikka kuinka pitkään ja vaikka kuinka monta kertaa illan aikana, mutta homma päättyi aina itkuun ja tissin repimiseen. Oma tulkintani oli, että nälkä on, mutta mitään ei tissistä irtoa. Korvike ei kelvannut, mutta samana aamuna pumpattu maito meni vauhdilla. Mikään "imetysnatsi" en ole missään vaiheessa ollut, mutta kyllä se homma nyt noiden soseiden ohella saisi vielä hetken aikaa jatkua. Kaiken kaikkiaan ihmettelen noiden suositusten ja realististen mahdollisuuksien ristiriitaa. Miäs haluaa oikeutetusti pitää isäkuukauden keväällä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että minun on työnnettävä itseni jonnekin rahaa ansaitsemaan ko. ajaksi. Koska olen kouluttautunut alalle, jossa suurin osa hommista tehdään vuoroissa, ei mitään mahdollisuuksia taida imetykselle olla työn ohella. Ärsyynnyn siis aikalailla niistä kommenteista, joiden mukaan imetystä tulee jatkaa vuoden ikään asti. Kyllä kai minä jatkaisin, jos se vain käytännössä olisi mahdollista. Näillä näkymin kuitenkin imetys meidän osalta loppuu jossain vaiheessa ennen tuota suositusta.

Pikkukakkosprojektin osalta alkukierto on huomattavasti rauhallisempaa ja seesteisempää aikaa, kuin nuo loppukierrot. Ei mitään tarvetta miettiä oireita, laskea päiviä sen kummemmin tai olla aktiivinen minkään lisääntymiseen liittyvän suhteen. Siis muutoin, kuin ihan nautinnollisessa mielessä. Miästä nauratti oviksen tikuttelut tässä vaiheessa, mutta jotenkin se itseltäni poistaa stressiä, joten tikut on hankittu. Viime kierron kokemukset markettien Pregcheck -testeistä oli sen verran huonoja, että päätin tähän kiertoon hankkia tuttuja ja turvallisia One Step'jä suoraan netistä. Valmiina ollaan siis, kunhan tässä ensi viikkoon päästään.

Noin yleisesti elämässä on tällä hetkellä niin monta avointa asiaa, että stressi on kai aika todellista (olisko sillä sitten jotain tekemistä tuon maidontuotannon hiipumisen kanssakin, mene ja tiedä). Taloudellisesti ollaan aika tiukoilla ja kun vuokra nousee vielä useamman kympin keväällä, ollaan Miähen kanssa alettu etsiä hieman halvempaa (ja pienempää) asumusta itsellemme. Koulun suhteen en oikein tiedä mitä ajatella. Taloudellisen tilanteen ollessa näin heikko, en oikeastaan näe minkäänlaista mahdollisuutta jatkaa opiskeluja ensi syksynä. Kuitenkaan en osaa täysin päästää irtikään opiskelusta ja laitoin myös hakemuksen koulutusohjelman vaihdosta menemään. Aika näyttää mitä sen kanssa käy. Realistisesti ajatellen minun on kuitenkin mentävä kokoaikaisesti töihin viimeistään ensi syksynä. Luulen siis, että voisimme elää kesän Miähen tuloilla, mutta aika näyttää kuinka senkin kanssa käy. Työkuviot eivät nekään ole aivan helppoja. Miähen työn vuoksi mahdollisuudet vuorotyöhön on aika minimaaliset. Tällä koulutuksella päivätyöt on kuitenkin aika kiven alla ja edellyttää joka tapauksessa opiskelua jossain muodossa. Ja sitten on vielä tuo vauvahaave... Mihinkään näistä asioista en voi tällä hetkellä vaikuttaa sen aktiivisemmin ja huomaan, että sen tunteen kestäminen on joskus aika vaikeaa. Minä kun niin mielelläni säätäisin kaikki nämä asiat ja laittaisin rattaat pyörimään. Mutta ehkä minun on vain opittava luottamaan siihen, että asiat järjestyy tavalla tai toisella ja että murehtimisesta ei juurikaan ole hyötyä hommassa.