Matkalla kohti keskenmenoa?

Lauantai-iltana se taas alkoi. Ensin sain paperiini ihan kirkasta verta ja sen jälkeen ollaan taas tiputeltu, tuhruteltu ja kipuiltu. Ei ole tästä raskaudesta tulossa sen enempää mummoa kuin sikaakaan, vai miten se sanonta taas kuuluikaan? Särkylääkettä en ole tarvinnut, mutta sen verran kummallisia nämä tuntemukset ovat, että ei tässä taida olla toivoa. Koska hermot alkaa olla homman kanssa aika tiukalla ja mielenterveys vaakalaudalla, varasin itselleni lääkärin iltapäiväksi. Saadaampahan jutulle päätös olipa kyseessä sitten kohdunulkoinen, tuulimuna tai ihan vain normi keskenmeno. Jossakin syvällä olen surullinen, mutta toistaiseksi päällimmäisenä on ajatus siitä miten paljon inhoan kipua ja kuinka kovana se kohta hyökkääkään, kun tavara lähtee liikenteeseen. Voikohan keskenmenoon saada epiduraalin?