Eilen käytiin Pikku Ukon kanssa neuvolassa. Hyvin on poika kasvanut, vaikka siroksi th häntä kuvailikin. Uusia juttuja tuntuu tulevan kuvioihin lähes joka päivä. Tämän päivän uusi juttu oli oman jalan löytäminen. Muutenkin tuntuu, että poika alkaa hahmottaa näkemäänsä paremmin ja sunnuntaina tarttui tarjottuun Barbababaan ekan kerran selkeästi tarttumista tarkoittaen. Hymyt ja nauru on ihan parasta ja sitähän meillä harrastetaan paljon. Varsin tyytyväinen ja hyväntuulinen poika siis.
Eilen saatiin myös ensimmäiset pistetyt rokotteet. Poika päästi pakolliset itkut, mutta enemmän taisi tapahtuma kirpaista äitiä. Neuvolasta suuntasimme apteekkiin suppojen ja nestemäisen Panadolin toivossa ja illalla jouduimme tuotteisiin turvautumaankin Pikku Ukon lämpöillessä sen verran. Jaksoi tosin hymyillä ja olla muutenkin oma itsensä, vaikka lämpöä olikin sen verran, että se olisi vanhemmat kaatanut sängyn hellään huomaan. Tänään ei lämpöä enää ole ollut, mutta ehkä poika on hieman tavallista kärttyisämpi kuitenkin ollut.
Vaikka kuinka yritän olla ajattelematta mennyttä ovulaatiota ja mahdollista raskautumista, huomaan jossain takaraivollani pohtivani milloin mahdollisia oireita voisi olla ja milloin voisin testata. Samaan aikaan yritän pitää jalat maassa ja muistaa ne pitkät kuukaudet, jotka Pikku Ukon alkuunsaattaminen vaati. Tuskin se toinenkaan ihan pikaisesti siis on tulossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat aina tervetulleita!