Kämppä alkaa olla sunnilleen paketissa ja muuttovalmiina. Ehkä siis pari päivää sitten hiipivästä epäuskosta huolimatta saamme homman hoidettua. Mitäkö jään kaipaamaan täältä? Nooh, ehkä meidän superihanaa neuvolan tätiä. Muuten olen valmis.
Oviksen tapahtuminen tässä kierrossa hämmentää edelleen, kun ne tikut käyttäytyivät niin kummallisesti, mutta kaikesta hämmennyksestä huolimatta olen onnistunut kehittämään koko joukon mukaoireita. Mikäli ovis tapahtui silloin kun luulen sen tapahtuneen, siis jos se nyt sitten ollenkaan tapahtui, elämme tänään dpo11. Alamahaa nipistelee. Viime yönä oikeastaan sattui oikein kunnolla, mutta pärjäsin ilman lääkitystä kuitenkin ja aamulla kipu oli helpottanut. Tissiosastolla on pientä tuntemusta, mutta niinhän siellä aina on tähän aikaan kiertoa. Kuvotus ja pahoinvointi ovat myös palanneet kuvioihin. Pönttöä en ole halaillut, mutta ei se kovin kaukana ole ollut. Mutta tämäkin "oire" on kuulunut loppukiertooni viime aikoina, joten eipä kehitellä siitäkään sen kummallisempia johtopäätöksiä. Testin kävin hakemassa tänään, mutta katsotaan nyt, selvinnenkö sitä aamulla tekemään. On vain sellainen hassu olo, että haluaisin jättää sen "negamuiston" tänne vanhaan kämppään ja siksi mieluusti teen sen huomenna pois. Kummallinen on ihmisen mieli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat aina tervetulleita!