Tammikuussa aloitin opiskelun. Ryydyin koulussa halki kevään ja toukokuuhun saavuttaessa olin jo aivan varma siitä, että olen väärässä koulutusohjelmassa. Päätöstä koulun jatkamisen suhteen minun ei kuitenkaan ole toistaiseksi tarvinnut tehdä ja niimpä keikun kirjoilla oppilaitoksessamme kunnes saan jonkinlaisen päätöksen tehtyä asiasta. Kevät oli siis täynnä projekteja, ryhmätöitä ja tenttejä. Jatkoin keikkailua koulun ohella.
Kesä minun oli tarkoitus olla töissä äitiysloman alkuun asti, mutta lääkäri laittoi minut sairaslomalle noin 3 viikkoa ennen äitiysloman alkua. Kesä oli kuuma ja hikinen, mutta kaiken kaikkiaan kesämuistot ovat hyviä ja onnellisia.
Halki vuoden se suurin juttu on kuitenkin ollut raskaus, odotus, synnytys ja Pikku Ukko. Oikeastaan koko elämä on pyörinyt tavalla tai toisella hänen ympärillään ja niin täytyy tällä hetkellä ollakin. Pieni ihminen tuli ja sulatti sydämeni tavalla, jota en osannut aiemmin edes kuvitella. Olen suunnattoman kiitollinen siitä, että hän on osa perhettämme ja että meille on suotu kunnia olla hänen vanhempiaan. Olen myös äärimmäisen kiitollinen Miähestä, joka on seissyt rinnallani tämänkin vuoden.
Mietimme Miähen kanssa toiveita ja odotuksia tulevalle vuodelle. Aika arkisia asioita taisimme toivoa. Sitä, että arki sujuu, saamme olla terveitä ja "pysymme pinnalla". Mahdollisesti uutta raskautta. Työkuvioiden selkeytymistä. Tiedäthän, niitä normijuttuja, joita pitää itsestäänselvyyksinä, mutta jotka eivät sitä kuitenkaan ole.
Näihin yllättävänkin positiivisiin ajatuksiin päätän osaltani vuoden 2011 ja otan vastaan vuoden 2012.
Ps. Tai no, ihan näin positiivisella mielellä en ole koko päivää ollut. Menin tyhmyyksissäni tekemään testin aamulla. Se sai PMS-oirehdinnan nousemaan huippuunsa aika sukkelasti ja kiukuttelu sai varsin lapsellisia piirteitä. Oireina pahoinvointi, nännikipu ja alamahatuntemukset. Tänään siis dpo 11. Elämä jatkuu PMS:stä huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat aina tervetulleita!