keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

7+2

Varhaisultrasta on melkein viikko aikaa, mutta jostain syystä koneelle istahtaminen on nykyisin niin harvinaista herkkua, etten ole saanut sanaakaan ko. tapahtumasta kirjotettua. Väsymys painaa päälle nytkin siihen malliin, että sänky kutsuu, mutta jos suinkin hereillä pysyn vielä hetken, laitan ne tärkeimmät tänne.

Ultra oli siis viikolla 6+3. Muutamana edellisenä päivänä pahoinvointi alkoi olla jo sitä 24h krapula -olo, joka on jo edellisistä raskauksista tutuksi tullut. Tuona ultrapäivänä aamulla oli hulahtanut housuihin vähän verta ja kun päivän aikana ei minkäänlaista pahoinvointia tai muutakaan oiretta ilmennyt, olin ihan varma, että elämää ei tästä raskaudesta löydy. Lääkäri kuitenkin löysi yhden sikiön ihan oikeasta paikasta ja kyllähän siellä sykekin vilkkui. Kaikki hyvin siis. Mitään vuotokohtaa ei näkynyt, eikä satunnaista tuhrua lukuunottamatta mitään vuotoja ole sen jälkeen ollutkaan.

Oireita ei mitenkään kauhean paljon ole. Ehkä pahinta on tämä järjetön väsymys. Viime yö oli ihan kohtuumittainen, mutta siitä huolimatta olen onnistunut vetämään lähes kolme tuntia päikkäreitä tilanteen tullen ja taas väsyttää. Pahoinvointi on satunnaista, ei ollenkaan samanlaista kuin aiemmissa raskauksissa. Siinä kai ne oireet. Toisaalta, ei tässä ehdi oireita kyttäillä ihan samaan malliin, kuin vaikka ekassa raskaudessa, joten voivat jäädä huomaamattakin.

Kävin edellisen raskauden tiimoilta sokerirasituskontrollissa. Jep, napsahti taas. Eihän tässä kohtaa kai vielä oikein niitä radeja diagnosoida, mutta th sanoi, että kun ei ne arvot ainakaan laske tästä eteenpäin, niin sehän on sitten siinä. Epäilen tuon oman sokerimittarini toimivuutta, joten huomenna hakemaan uutta mittaria ja kertaamaan dieetti-ohjeita. Tästä se riemu taas alkaa. Mutta jospa tässä raskaudessa ei kiloja sitten kertyisi.

Näihin sanoihin ja tunnelmiin.... ZZZzzzzzz.

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Väsymys, oi väsymys

Voihan väsymys! Kyllähän sen muisti, että väsymys kuuluu raskauteen, mutta miten se yllättääkin aina sillä voimalla ja volyymilla, millä se tulee. Yöt menee vessassa ravatessa ja se tietenkin vähän verottaa sitä yhtenäistä yöunta. Sen lisäksi Minimies jätti iltaunet eilen välistä sillä seurauksella, että yöunet alkoi vähän liian aikaisin eikä sitä unta sitten meinannut riittää ihan koko yöksi. Repaleista siis. Onneksi oli tänään vapaapäivä ja Miäs antoi rouvan nukkua kaiken aamupäivää. Kooma siis hetkeksi selätetty.

Viikoissa ja sen sellaisissa ei meinaa millään pysyä perässä. Tänäänkin piti Miäheltä varmistaa, että mtä viikkoa eletään ja sehän oli huomattavasti paremmin kartalla: kuusi on kuulemma tänään täynnä. Seitsemäs viikko siis alkamassa. Varhaisultra on varattu torstaille, jolloin menkoista laskettuna olisi 6+3 kai. Toivottavasti saadaan syke näkyviin, kun se ovulaatio oli kuitenkin jokusen päivän aikasemmin, kuin mitä 28 päivän kierrossa olisi.

Oireita on pikkuhiljaa alkanut ilmaantumaan, vaikka alkuun tuntuikin, että paljon vähemmällä mennään, kuin aiemmissa raskauksissa. Pahoinvointi/kuvotus/ellotus alkaa olla jokapäiväinen seuralainen ja siis tuo väsymys on jotain ihan järkyttävää. Sen lisäksi ilmassa on lievää hajamielisyyttä, joka aiheuttaa ikäviä seuraamuksia, kuten suolaa mansikkamaidossa, yms. Makuvalikoima on sellainen, että kaikki vahvat ja jotenkin tulisetkin maut on in. Ruokavaliomme sisältää tällä hetkellä siis ainakin chilikastiketta, jalapenoja, valkoviinietikkaa ja raakaa sipulia.

Töiden alku on noin periaatteessa mennyt vallan mainiosti (siis tätä väsymystä lukuunottamatta). Pikku Ukko tosin reagoi aika vahvasti poissaolooni, mikä ilmenee päivittäisinä raivareina kotiuduttuani. Päivät menevät kuulemma tosi hienosti, eikä poika suuremmin kiukuttele, mutta purkaa sen kaiken sitten illalla. Se on aika raastavaa katsottavaa varsinkin, kun ei siihen oikein mikään auta. Sylitellessä menee tietysti ilta ja jossain kohtaa se kiukkukin helpottaa, mutta onhan nämä sällit aika varpaisillaan sen suhteen, etten vain katoa näkyvistä. Syyllisyyksiä ja huonoa omaatuntoa podetaan täällä siis ihan kroonisena versiona :(.