torstai 28. kesäkuuta 2012

Pikku Ukon elämää

Olen näissä harvalukuisissa postauksissani viime aikoina keskittynyt niin tähän raskauteen, että kaikki muu on jäänyt lähes huomiotta. Olkoon tämän postauksen keskiössä nyt sitten vaikka tuo rakastakin rakkaampi Pikku Ukko vaikka ihan vain tasapuolisuuden nimissä. Herralla on ikää nyt piirun verran päälle 10kk ja se itsessään jo on postauksen arvoinen juttu.

Tuntuu ihan käsittämättömältä, että tässä ollaan jo melkein vuosi opeteltu tätä vanhemmuutta ja äitiyttä niin, että sankari on ollut ulkoistettuna. Kai siihen äitiyteen kasvamista tapahtui jo odotusaikana, mutta se on ollut jotenkin konkreettisempaa kun on joku, jolle oikeasti ja näkyvästi on äiti. Pinna on jonkun kerran ollut aikas tiukalla, mutta kaiken kaikkiaan ihmettelen sitä, miten lapsi oon kasvattanut kärsivällisyyttäni. Mitään älyttömän suuria kiukkuja ja harmeja ei toistaiseksi ole Herra Hyväntuulisella ollut, joten se lienee syynä siihen, että pinna ei ole äidiltäkään totaalisesti palanut, mutta jotain pientä kiistaa sentään ollaan hänenkin kanssaan aikaan saatu :). Joskus muinoin muistan miettineeni, että mahdanko pitkästyä viettämään aikaa vauvan kanssa. Ilokseni on todettava, että pitkästymiseltä on vältytty. Rakastan viettää aikaa poikani kanssa ja jos oma mielikuvitukseni ei aina riitäkkään virikkeiden ja leikkien keksimiseen, on poika siinä hommassa sitäkin lahjakkaampi.

Parhaat naurut kirvoittaa tällä hetkellä kaikenlaiset piiloleikit. Menitpä sitten piiloon keittiön oven taakse tai veditpä harson pääsi ylle, naurut saat takuuvarmasti kun pistät pääsi esiin ja kiljaiset "kukkuu". Leluista Pikku Ukko ei oikein koskaan ole kauhean pitkäksi aikaa löytänyt virikkeitä. Tosin äidin harmiksi lelut, joista saa jonkinlaista ääntä kuuluville pysyvät suosiossa pidempään, kuin tylsät ja äänettömät vekottimet. Pisimpään ovat kiinnostaneet jugurttipurkki, pepsi pullo (niin tyhjä kuin vettä sisältäväkin), pesupallo ja muovimuki. Jep, kuka niillä kalliilla leluilla mitään tekeekään? Satunnaisesti poika jaksaa innostua myös kirjoista. Tänään oli hyvinkin satunnainen hetki ja herra viihtyi yhden ja saman kirjan kanssa puolikin tuntia, mikä on tuon ikäiselle ikiliikkujalle suunnilleen ikuisuuteen verrattava ajanjakso.

Hampaita herralla on kokonaiset kuusi kappaletta: kaksi alhaalla ja neljä ylhäällä. Niitä on tehty tiuhaan tahtiin viime aikoina ja sen verran kiukuttelua oli tänäkin iltana, että josko sieltä jokunen vielä puhkeaisi joskus lähitulevaisuudessa. Hampaiden ilmaantumisen myötä myös syöminen on siirtynyt uusille raiteille. Siihen asti nuo karkeammat soseet eivät oikein nuorta miestä viehättäneet, mutta nykyisin menevät alas jokseenkin sutjakkaasti. Ihan parhautta on tosin haukata paloja äidin persikasta tai nektariinista. Tai ylipäänsä ihan mistä vaan, mikä sattuu olemaan äidin.

Pikku Ukko on aina ollut kova liikkumaan mukaan lukien aika ennen ulostautumista yksiöstään. Ryömimällä mentiin lujaa ja konttaamalla vielä lujempaa, mutta nyt taitaa edessä olla aivan uusi vaihe sillä Pikku Ukko otti ensiaskeleensa muutama päivä sitten. Harjotteluahan se käveleminen vielä on, mutta kehitystä tuntuu tapahtuvan aikamoisella vauhdilla.

Kaiken kaikkiaan meitä on siunattu varsin "helpolla" lapsella, joka on suurimmaksi osaksi hyväntuulinen ja kaikin puolin sopeutuvainen. Yritän siis varautua siihen, että aina ei elämä ole näin helppoa ja Kakkonen on mahdollisesti vallan toisenlainen. Niin tai näin, rakkaita ovat molemmat jo nyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat aina tervetulleita!