Tammikuussa pakkasimme tavaroitamme edellisessä asunnossamme ja kuun lopulla muutimme. Vaikka alkuun suhtauduin nykyiseen kaupunginosaamme hieman epäilevästi, on minun rehellisyyden nimissä myönnettävä, että olen viihtynyt. Hyvä näin.
Helmikuussa tein positiivisen raskaustestin.
Maaliskuussa olin Pikku Ukon kanssa kotona. Väsymys on tainnut olla kohtuullisen kovaa, sillä talvenselkä on taittunut jonkinlaisessa koomassa.
Huhtikuun lopussa palasin töihin. Pikku Ukon ja Miähen yhteiselo kotona hieman jännitti, mutta hyvin selvisivät.
Toukokuussa täytin 38 vuotta. Mieti, 38!!! Olen ikäloppu.
Kesäkuussa elimme normiarkea. Muu kansa mietti kesälomia, minä laskin päiviä äitiysloman alkuun.
Heinäkuussa teimme pienen reissun kera teinien. Muistot tapahtumasta ovat yllättävän hyviä.
Elokuussa Pikku Ukko täytti vuoden. Myös raskausvaivat alkoivat painaa ihan todenteolla ja jäin sairaslomalle sydämen rytmihäiriöiden takia.
Syyskuussa aloitin äitiysloman. Rytmihäiriöt helpottivat samassa suhteessa elämän hidastumisen kanssa.
Lokakuussa Minimies otti varaslähdön ja saapui seuraksemme.
Marras-joulukuussa olemme eläneet huikeaa elämää perheenä väsyneinä, onnellisina, kiukkuisina, iloisina, itkuisina, pyjamassa, surullisina, huipulla... Koko elämän tunneskaala on ollut mukana, mutta juuri se tekeekin elämästä niin hienoa. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.
Ps. Sain täti punaisen seurakseni 13 päivän välillä. Ja kun hänen läsnäolonsa kesti edellisellä kierroksella noin viikon, rätittömien välipäivien määrä oli olematon. Vieraileekohan hän tästä eteenpäin tällä tahdilla vai oliko tämä vain raskauden jälkeistä ja pillerien aloittamisen ja lopettamisen aikaansaamaa häiriötä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat aina tervetulleita!