lauantai 3. maaliskuuta 2012

Pelkoa ja epävarmuutta

Positiivisesta raskaustestistä (siis siitä ensimmäisestä) on viikko. Pari ensimmäistä päivää meni totaalisessa epäuskon vallassa. Sen jälkeen jollakin oudolla tavalla "totuin" ajatukseen. Nyt mennään niissä Pikku Ukon odotuksen ajalta niin kovin tutuiksi tulleissa fiiliksissä, jotka ovat täynnä pelkoa ja epävarmuutta. Päätin ottaa tämän raskauden juuri niin kuin se eteen tulee ja nauttia joka hetkestä. Tänään se on kuitenkin jotenkin vaikeaa. Mitään järkevää syytä pelolle ei ole, en vuoda, ei ole kipuja eikä pelko muutoinkaan ole järjellä selitettävissä. Oireita tosin on paljon vähemmän, kuin Pikku Ukkoa odotellessa ja se lienee yksi pelottava asianhaara. Rinnat ovat edelleen hieman kipeät, mutta oikeastaan kipu on samaa luokkaa kuin lähes joka kierrossa oviksen jälkeen. Tissien puolesta kykenisin edelleen nukkumaan mahallani. Pahoinvointia on joinakin päivinä enemmän, toisina taas vähemmän. Pikku Ukkoa odotellessa en pönttöä päätynyt kertaakaan halailemaan, mutta ekan kolmanneksen ajan oli sellainen "24h krapula" -olo. Nyt pystyn oloni puolesta siis jopa ajoittain unohtamaan olevani raskaana. Väsymys on oikeastaan se kaikkein vahvin oire. Tosin eikö sekin selittyisi semisti levottomilla öillä? Ota näistä oireista ja oloista nyt sitten selvää. Maha turpoaa iltaa kohti ja menkkamaiset juilinnat ovat myös arkipäivää.

Jotenkin luulin, että onnistuneen raskauden jälkeen uuteen raskauteen voisi luottaa helpommin, mutta samat möröt tuolla mielessä jylläävät, kuin ennen Pikku Ukkoakin. Silloin pohjalla oli siis keskenmeno, joka onnistui luomaan varjonsa koko raskauden päälle. Olisin niin toivonut voivani välttää nuo tuntemukset ja elää luottavaisesti tulevaisuutta suunnitellen. Mutta näillä mennään ja toivotaan parasta.

Pikkua Ukkoa odottaessa tiesin koko ajan mitä viikkoa eletään. Tällä kertaa olen onnellisen tietämätön noista maagisista lukemista. Osittain varmaan siksi, että menkoista laskettu aika ei mitenkään voi pitää paikkaansa. Pikaisella laskutoimituksella saan tulokseksi kuitenkin tälle päiväle 4+4.

Ps. Tuuliviiritytöllä on käynnissä arpajaiset käynnissä :).

2 kommenttia:

  1. Heippa! Kiva että löysit blogiini ja jos haluat tulla lukemaan myös toista blogiani jossa kerron arjesta esikoisen kanssa niin annappa sähköpostiosoitteesi? Koska meinaat mennä ekaan neuvolaan? Toivon todella että kaikki menee hyvin!!

    VastaaPoista
  2. Kiitos vierailusta, N! Neuvolaan aion soitella vasta, kun mahassa on todistettavasti havaittu jotain elämää olevan (=varhaisultran jälkeen). Jos elämää ei havaitakaan, on aika ikävä soitella ja perua noita aikoja.

    VastaaPoista

Kommentit ovat aina tervetulleita!