tiistai 1. toukokuuta 2012

Lapsimessuja, töitä ja tuhrua

Kaikkien itseään kunnioittavien "nuorten" äitien tavoin tiedotin viime viikon loppupuolella Miähelle, että olis niinku paras lähteä meidän (=minä ja Pikku Ukko) kanssa lapsimessuille. Houkuttimena käytin mahdollisia tuplavaunuja, joita siellä saattaisi olla esittelyssä. Vierailuni ko. messuilla oli järjestyksessään ensimmäinen ja siksi oletin siellä olevan myös menohärveleitä esittelyssä. Totuus kuitenkin osottautui toisenlaiseksi: näimme tasan kahdet (2) tuplat näytteilleasettelijoiden toimesta ja niistä kummatkaan tuskin soveltuvat meidän hissin vaatimuksiin. Olimme asiasta hieman hämmentyneitä ja muutenkin petyin messujen tarjontaan. Lähinnä mieleen tuli lapsuudenaikaiset vierailuni maatalousnäyttelyissä, mutta sielläkin pääsi sentään näkemään ja hipelöimään erinäisiä elukoita (ei niin, ettäkö olisin eläimiä tuonne lapsimessuille kaivannut, mutta ymmärtänette pointin. Tai sitten ette). En oikein tiedä mitä messuilta odotin, mutta näköjään en ainakaan sitä, että tapahtuma olisi toritapahtuma, jonne pääsee mukaan maksamalla ylihinnoitellun pääsymaksun. Yhtä kaikki, aivan ilman antia emme messuilta ulostautuneet. Kun ei niitä tuplia siellä ollut messujen toimesta tarjolla, niin ryhdyimme sitten bongailemaan eri versioita messuvieraiden joukosta. Jos siis satut olemaan se nuori nainen, joka selvästi hämmentyi tuijottelustamme ja keskinäisestä kommentoinnistamme, no hätä, ihailimme vain vaunujasi. Missään muualla tuskin olisimme päässeet näkemään yhtä paljon eri versioita noista tarve-esineistä kauniisti aidatulla alueella, joten siinä mielessä matka oli oikein kannattava. Nyt asia on siirtynyt nettitutkimusten asteelle ja seuraavaksi tarkoitus on käydä kärryjä kokeilemassa jossakin oikeassa lastentavaraliikkeessä. Tapahtukoon se kuitenkin hieman lähempänä kärryjen tarvetta.

Heräsin muuten hammassärkyyn viime viikolla joku aamu ja sain kuin sainkin akuuttiajan samalle aamulle. Vastassa oli nuorehko naislääkäri, joka fiksusti töksäytti seuraavanlaisen "sammakon": "Täällä lukee, että sä olet raskaana, mutta tää on vissiin joku vanha tieto? Siis kun ethän sä näytä yhtään siltä, että olisit raskaana." En ole tähänkään mennessä kuvitelut kenenkään luulevan makkaroitani vauvamahaksi, mutta silti mokoma lausahdus realisoi tilanteen varsin kätevästi.

Pelolla ja kauhulla odotettu töihin paluu tapahtui eilen. Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että aika monta kertaa piti käydä Pikku Ukko halaamassa ja suukottelemassa ennen kuin selvisin ovesta ulos. On se vaan rankkaa. Päivä itsessään meni ihan jees, mutta yhtään ei tehnyt mieli jäädä kaupoille tai muuten vaan vitkutella kotiintulon kanssa. Kotiin oli päästävä asap. Äijilläkin oli päivä mennyt ilman suurta draamaa ja dramatiikkaa. Ainoastaan päiväunien kanssa oli pientä säätöä, mutta sekin on Pikku Ukon kanssa ihan normaalia. Aika näyttää miten me tähän muutokseen noin pitemmän päälle sopeudumme ja minkälaisia rutiineja täällä kehitellään meikäläisen ollessa raatamassa.

Sitten vielä pakollinen loppukaneetti raskaudesta. Vapun kunniaksi heräsin nimittäin pitkästä aikaa tuhruiluun. Vaikka tuhrut on kaukana tuoreesta verestä, sen näkeminen säikäyttää aina. Äkkiä siis doppler esille ja yritys rauhoittua sykkeen kuuluttua. Vaan ei se ihan niin helppoa ole. Koko aamupäivän olin paniikissa ja jokainen vessareissu pelotti. Tuhrua ei kuitenkaan ole tullut aamun jälkeen ja mieli alkaa hiljalleen rauhoittua. Viikkoja on tänään 13+1, joten ne kriittisimmät viikot on ohitettu ja muutamalle kaverillekin tilanne paljastettu. Viikkojen lukumäärällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sen enempää km:n mahdollisuuden kuin paniikinkaan kanssa. Eteenpäin siis hyvin, hyvin varovaisin miettein toivoen, että jossain vaiheessa alan näyttää siltä, että hammaslääkärinkään ei tarvitse raskauttani epäillä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat aina tervetulleita!