Piipahdin (no joo, siis lojuin sen tiukan kaksi tuntisen...) sokerirasituksessa viime viikolla. Koska edellisessä raskaudessa koin tuon ikävän tapahtuman kahdesti ja molemmilla kerroilla selvisin puhtain paperein, en ajatellut asiaa oikeastaan sen enempää. Vähän läpihuutojuttuna ajattelin homman vetää ja hoitaa sen pois päiväjärjestyksestä. Pikamittarilla paastoarvo antoi lukemaksi 4,8 ja kun labrahoitaja sanoi rajan olevan 5,3, en asiaa sen enempää ajatellut. Hoitaja myös sanoi, että mikäli narahdus käy, ovat neuvolasta yhteydessä vielä samana päivänä. Huokaisin siis helpotuksesta illalla, kun ei neuvolasta mitään kuulunut ja siirsin koko asian unohdettujen joukkoon. Unohdetuissa asia lojui vielä tänäänkin neuvolaan mennessä. Vuorossa oli lääkärineuvola, jonne kuitenkin mennään terkkarin huoneen kautta. Terveydenhoitaja oli siellä sitten vastassa noiden sokeritulosten kanssa ja ystävällisesti tiedotti paastoarvon olevan sievästi koholla. Vaikka muut arvot olivat normaalien rajoissa, narahdus kävi silti. Menen siis ylihuomenna ohjauskäynnille ja verensokerimittarin hakuun. Ärsyttää ja sapettaa, mutta josko tästä saisi motivaatiota tehdä elämäntaparemonttia vähän kauaskantoisemminkin.
Muuten raskaus kulkee omia ratojaan. Lääkäri totesi vauvan vaikuttavan isolta viikkoihin nähden. Jep, tosi kiva lausahdus kuultuani juuri tuon radi-diagnoosin. Lääkäri taisi huomata kauhistuneen ilmeeni ja tarkensi, että vauva lienee ihan normaalin kokoinen, on vaan niin kummallisessa asennossa, että se nostaa sf-mittaa. Toivon siis pääseväni vielä ennen marraskuuta jonkinlaiseen kokoarvioon. Raskaus on tuonut mukanaan muutamia pikkuvaivoja, joista ikävämpiä ovat rytmihäiriöt ja se surullisen kuuluisa pukama. Rytmihäiriöt eivät kuulemma ole vaarallisia, vaikka lääkäri onnistui jonkun lisälyönnin tänään myös kuulemaan, mutta osasi selittää asian niin hienosti, että onnistuin uskomaan, etten ole tähän vaivaan ihan heti kuolemassa. Maha on todellakin kasvanut ja painaa jo sen verran, että koettelee aina välillä. Eikä ihan helpolla ole selkäkään päässyt. Mutta hengissä ollaan ja elämä jatkuu, joten riittäköön tämä näistä valituksista.
Rv 27+2.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat aina tervetulleita!