Supistavat kengät

Viikon päästä on suvussa häät. Eivät omani, mutta eivät kovin kaukaisetkaan. Häät ovat pienet ja mukaan pääsevät vain harvat ja valitut. Tämä tosiasia ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että häihin - suuriin tai pieniin - ihmisten oletetaan pukeutuvan juhlavasti. Minulla ei ole mitään häitä vastaan, päinvastoin. Olen onnellinen parin puolesta ja toivon heille kaikkea hyvää. MUTTA itsekkäästi ajateltuna näiden häiden ajankohta on mahdollisimman huono. Tai siis vaatteiden suhteen huono. Jos kaikki menee hyvin eikä kukaan asianosaisista muuta mieltään, tämä on minun viimeinen raskauteni. Minun ei siis ole syytä (eikä oikein järkeäkään) hankkia kalliita äitiyskolttuja ja muita vatsan mukaan valittuja prumeluureja, kun käyttämättähän nuo tulevaisuudessa jäävät. Ylipäänsä inhoan ostaa vaatteita, joiden käyttö rajoittuu vain pieneen marginaaliin kohtaamistani tilanteista. Jep, vaatekaappini sisältö noudattelee aikalailla farkku-huppari -linjaa. 

Onnekseni onnistuin löytämään jonkinlaisen semijuhlavan koltun riekaleen ihan vain netissä surffaamalla ja jopa suhteellisen halvalla. Ongelma siltä osin siis ratkaistu. Vaatekaapista löytyi vielä päälle menevä "bolerontapainen", joten vaikka mekkonen onkin ehkä hieman kesäinen, se  menee varsin mainiosti hieman kylmemmässäkin säässä. Mammamahan kätkevän (tai oikeammin sitä korostavan) syystakin nappasin H&M:n tangosta ja pienen pohdinnan jälkeen löysin myös tilaani soveltuvat sukkahousut netistä. Olen siis ollut ahkerana viime päivinä. 

Ongelmaksi ovat muodostumassa kengät. Jo hamasta nuoruudestani muistan ajanjaksoja, jotka päätyivät itkupotkuraivareihin kenkäostosten jälkeen, kun mitään sopivaa ei koskaan löytynyt. Jossakin vaiheessa laukaisin ne äitini pelkäämät sanat "mä en lähe koko juhliin" ja huomaan noiden sanojen pyörivän tälläkin hetkellä kielen päällä. Eilinen meni aika tehokkaasti kenkäkauppojen ympärillä, mutta toistaiseksi tuloksetta. Haen yhä uudestaan ne vanhat, juhliin tarkoitetut kenkäni kaapin perukoilta ja yhä uudestaan totean, että ne eivät siis todellakaan mahdu jalkoihini enää/tällä hetkellä. 

Kenkäkaupoilla pörrääminen taisi intensiivisyydessään mennä ohi hyvinvointini: supisteli ja paljon. Koko iltapäivän suorastaan. Jossain vaiheessa (lue: kaikki ostoskeskuksen kenkäkaupat kierreltyäni) tulin järkiini ja aloitin taivalluksen kohti kotia. Tuossa vaiheessa supisti noin 10 minuutin välillä ja puhe alkoi olla jo hankalaa supistuksen aikana. Onneksi bussiin ja istumaan pääseminen helpotti ja olo normalisoitui. Kengät tosin jäivät ostamatta.

30+4