torstai 11. lokakuuta 2012

Vauvakuumetta rv 36+

Eilen käytiin taas Naikkarilla painoarviossa (siis vauvan sellaisessa. Tämä ihan vain selvyyden vuoksi mainittakoon). Viime viikko oli sokerien puolesta hieman parempi, mutta ei täydellinen kuitenkaan. Vauvan koko jännitti, mutta uutiset olivat hyviä: vauvan painoarvio oli aikalailla sama, kuin Pikku Ukosta samoilla viikoilla. Mitään makrosomiaan viittaavaa ei siis ilmennyt ja muutoinkin kaikki hyvin. Kohdunkaulaa oli jäljellä vielä 2-3cm, ulkosuu sormelle auki, sisäsuu kiinni. Aika normitulos uudelleen synnyttäjälle siis. Insuliinit saa nyt unohtaa ja ainakaan näillä näkymin ei myöskään ole syytä käynnistellä synnytystä aikaisemmin.

Tuon käynnistysasian huomasin olevan itselleni pienoinen pettymys. Tottakai olen enemmän kuin kiitollinen siitä, että vauvalla vaikuttaa asiat olevan hyvin ja kaikki on mennyt niin hienosti, mutta itsekkäästi kauhistelen jo niitä "yliviikkoja". Olen siis koko ajan yrittänyt ajatella, että synnytys käynnistetään viikolla 42+0 ja valmistautua siihen henkisesti, mutta se onkin tainnut olla itsensä huijaamista koko yritys. Kun ajattelen, että synnytykseen on vielä vaikka kuinka monta viikkoa, iskee jonkinlainen pettymys. Jos se olisi käynnistetty etukäteen, olisin voinut päästä tosi toimiin jo parin viikon päästä. Kuten olen kai moneen kertaan todennut, Pikku Ukon odotuksessa ne viimeiset kaksi viikkoa olivat yhtä painajaista. Henkisesti olin aivan loppu ja fysiikkakin oli koetuksella. Tällä kertaa fysiikka on jo nyt koetuksella eri tavalla ja melkein kuuden viikon odottelu ei huvita yhtään. Taidan myös olla aika malttamaton näkemään uuden tulokkaan. Jännittää ihan oikeasti, että kuka sieltä seuraamme liittyy. Synnytyksen käynnistyminen omia aikojaan on minulle näköjään täysin utopistinen ja kummallinen ajatus. En vaan osaa valmistautua siihen, että niinkin voisi käydä siitä huolimatta, että monet kaverit "lohduttelevatkin" tarinoilla ylimenneestä ykkösestä ja pari viikkoa etuajassa syntyneestä kakkosesta. Parempi siis vain jatkaa itsensä huijausta ja koettaa edelleen valmistautua niihin yli meneviin viikkoihin ihan suosiolla.

Asia, joka aiheuttaa mielessäni suunnattoman määrän hämmennystä tällä hetkellä, on tämä kasvava "vauvakuume". Siis niinku ihan oikeasti. Joka päivä mietin miten ihanaa on päästä eroon mammavaatteista, kömpelyydestä ja raskauden vaivoista. Ja samaan aikaan mietin, että on se vaan niin ihanaa, kun sitten pääsee taas yrittämään raskautta. Ihan kahjoa. Varsinkin, kun olimme Miähen kanssa puhuneet tämän olevan meidän iltatähtemme. Kamala sanoa näin, mutta en tiedä ajattelenko oikeasti niinkään sitä kolmatta lasta, kuin uutta raskautta. Järkikin sanoo, että parasta lopettaa tähän kun vielä jotenkin mahdutaan tähän kämppään - heikosti siis, mutta mahdutaan kumminkin. Samoin työ- ja opiskelukuvioiden vuoksi tähän olisi hyvä päättää. Mutta mieli ja tunteet eivät ihan vielä ole samalla sivulla järjen kanssa. Ehkä se vauva-arki kuitenkin toimii realisoivana tekijänä tässä asiassa, joten mitään päätöksiä on turha asiasta vielä tehdä.

Pienet pyykit on kaikki pesty ja huomenna mennään sänkyostoksille. Meille on ihan oikeasti tulossa vauva. Ihan huimaa.

36+3

2 kommenttia:

  1. Löysin tänne vahingossa ja kirjauduin lukijaksi, jotta löydän tänne tieni uudelleen. Ihana blogilöytö :)

    VastaaPoista

Kommentit ovat aina tervetulleita!