Kai se ovis sitten kuitenkin oli...

Elämme kierron loppuvaihetta. Niin, siis sen kierron, jossa en onnistunut ovulaatiotesteihin saamaan sitä plussaa. Halut oli pahimmillaan kp10 ja silloin peitto heilui. Seuraaviin kahteen viikkoon ei peiton alla sitten mitään tapahtunutkaan johtuen miehen flunssasta ja teinien läsnäolosta. Koska ovista ei mielestäni tapahtunut, ei ole myöskään ollut mitään syytä kytätä oireita. Olen elänyt viime päivät lievässä kärsimättömyyden tilassa odottaen täti punaisen saapuvan alkuviikosta, jotta päästään uuteen yritykseen, josta ehkä olisi jotain mahdollisuuksia raskautuakin. Mielenkiintoisen havainnon tein tuosta oirehdinnasta: mitä tahansa oireita olen onnistunut aikaisemmissa kierroissa kehittämään, kun olen asiaa tarpeeksi ajatellut, mutta nyt kun en ole asialle antanut sen kummemmin palstatilaa mielessäni (tai siis ei ole ollut mitään syytä miksi olisin oirehtinut), oireita ei myöskään ole ollut.

Tänä aamuna kuitenkin olo oli jotenkin pahoinvoiva ja hetken mielijohteesta kaivoin kätköistä herkän tikun, joka tuli ovistestien kylkiäisinä. Katumus iski jo ennen kuin testi oli kunnolla kastunut ja meinasinkin jättää testiin katsomatta, kun se yksi viiva on niin masentava, mutta onneksi kuitenkin katsoin.

Kp26/28 Yk4

Olo on pökerryttävä. Voisiko tuo oikeasti olla plussa...? Nytkö "jo"? Ai tästä kierrosta vai? Ja heti perään alkaa pelko ja vavistus. Entä, jos kaikki ei menekään hyvin? Entä, jos pikkuinen ei tarraakaan kiinni? Entä jos...? Niin, tätähän se raskaana olo olikin.

Jos kelaan pikaisesti mielessäni taaksepäin, niin voin muutaman oireen ehkä löytää. Repäisykivun tapaisia tuntemuksia on ollut useana päivänä alavatsalla, mutta olen ajatellut niiden liittyvän vasta henkiinheränneeseen kuntosaliharrastukseeni ja erityisesti mystisesti kadonneiden vatsalihasten metsästykseen. Ja saattaneehan nuo liittyäkin, mistä sitä tietää. Parina aamuna olen myös ollut sen verran nälkäinen, että ruokaa on ollut saatava moottoriin ennen kuin on voinut Pikku Ukon puuronkeittoa ajatellakaan. Vessassa juoksin viime yönä aika tiiviiseen tahtiin, mutta oikeastaan ajattelin sen olevan ihan normaalia, kun minulla nyt vaan on noita "nesteenpoistoöitä" välillä. Ne kaksi oiretta, joita olen edellisissä kierroissa kytännyt, loistavat poissaolollaan: tissit eivät ole kipeät ja valkkaria ei lorise. Että se niistä takuuvarmoista oireista.

Laskureiden mukaan laskettu aika on 6.11.2012 ja tänään menossa olisi menkkojen mukaan laskettuna 3+4. Todellisuudessa se ovis oli kuitenkin aikaisemmin, joten pari päivää nuo viikot varmasti heittää.