Testihullun päiväkirjasta

Aina silloin tällöin lööpeistä saa lukea julkkisten yllätyskihloista, yllätyshäistä ja yllätysraskauksista. Olen suhtautunut näihin lööppeihin lähinnä tuhahduksella. Jos on oltu monta vuotta yhdessä, en kutsuisi kihloja enää siinä kohtaa yllätyskihloiksi tai jos on kihloissa jo viihdytty vuosia, häätkin ovat ehkä olleet jo odotetut. Nyt olen päätynyt tuhahtelemaan ihan itselleni. Raskauttahan tässä on yritetty, joten sen alkaminen ei pitäisi olla yllätys, mutta yllätykseltä se vaan tuntuu. Minun on vieläkin vaikea käsittää, että raskaus on totta. Vastahan minä kolme päivää sitten tilitin miehelle tätä yrittämisen vaikeutta ja mietin, että milloin tyydymme siihen, että Pikku Ukko jää ainokaiseksemme. Jotenkin olin niin varma siitä ovuloimattomuudesta, että en todellakaan osannut kahta viivaa tästä kierrosta odottaa.

Uutiseen totuttautuminen onkin sitten vienyt nämä kuluneet pari päivää aika täysillä. Mieli kiitää kauheaa vauhtia ja havahdun pohtimasta sitä, tarvitaanko meillä kenties kaksi pinnistä syksyllä tai sitä, miten tuplarattaat voisi ikinä mahtua meidän pieneen hissiin. Jossain takaraivolla elää pieni pelon tapainen, mutta oen päättänyt nauttia tästä raskaudesta kestipä se sitten pitkään tai loppuipa se jossakin kohtaa ennen aikojaan. Elämästä ei voi tietää ja minä en pysty murehtimisellani muuttamaan kovinkaan paljon. Keskenmeno tulee, jos on tullakseen ja sen kanssa on sitten vain elettävä, jos niin ikävästi käy. Ennen Pikku Ukkoa minulla oli yksi alkuraskauden keskenmeno ja se varjosti koko seuraavaa raskautta. Jopa siinä määrin, että muistiinpanoja ja kuvia raskauden varrelta minulla on vain vähän. Tähän raskauteen pyrin lähtemään toisenlaisella asenteella ja tietysti toivoen kaiken menevän hyvin. Kiitävä mieleni on tosin ehtinyt jo käydä läpi niin kohdunulkoisen raskauden mahdollisuuden, tuulimunan kuin ihan vain keskenmenonkin mahdollisuudet. Tässä vaiheessa en kuitenkaan voi millään tavoin selvittää mikä tilanne on, joten elän siinä uskossa ja toivossa, että pikkuinen on oikeassa paikassa ja koko 1mm:n koossaan elää juuri sitä vaihetta kuin hänen pitääkin elää.

Tällä hetkeläl kuitenkin ollaan tukevasti raskaana, mikäli testeihin on luottamista. Olen niitä ehtinyt muutaman(!!!) tekemään ja kaikki ne ovat sen toisenkin viivan näyttäneet. Vielä tekisi mieli uhrata siihen ClearBluen viikkonäyttöiseen, mutta ehkä vasta ensi viikolla. Tässä tämänhetkinen rivistö:

Oireista en varmasti edelleenkään täysin osaisi ajatella olevani raskaana:

Tissit ovat pikkiriikkisen kipeytyneet, mutta vastaavanlaista kipuilua on ollut tässä menneinä kuukausina muutenkin ihan vain tuohon imetykseen liittyen. Pikku Ukon vieroitus on siinä vaiheessa, että hän nauttii äidin tarjoomuksia kerran päivässä ja kerran yössä. Tarkoitus on yöimetyksistä päästä kokonaan eroon ensi viikolla, kun Miäs viettää isyyslomaa ja voi sitten valvoskella öitä pojan kanssa.

Pienen pientä pahoinvointia on havaittavissa, mutta toisaalta - niin minulla on ollut muutenkin loppukierrossa parin viime kierron aikana. Kuvotukseen auttaa tunnetusti pieni välipala, joten näillä viikoilla ei varmaankaan voida kunnolla puhua edes pahoinvoinnista.

Mitään suuren suuria mielihaluja ei toistaiseksi ole ilmennyt, mutta pääsääntöisesti kaikki raikas ja tuore houkuttaa. Listan kärjessä tällä hetkellä appelsiinit. Myös salaatti uppoaa. Oi, olispa tämä jatkuva tilanne seuraavat yhdeksän kuukautta!

Menkkamaisia juilintoja on ajoittain alamahalla ja jonkun verran myös repäisykipuja. Joskus viime viikolla parina päivänä nuo repäisykivut olivat aika teräviä, lähes kivuliaita, mutta onneksi eivät ihan samanlaisia enää ole. Olisikohan nuo tuntemukset siloin voineet liittyä kiinnittymiseen?

Väsymys on ehkä se konkreettisin oire. Iltaisin en meinaa sänkyyn selvitä ja viimeiset pari tuntia ennen nukkumaanmenoa  menee ihan vain nuokkumiseen. Meneehän se yö edelleen muutamalla pysähdyksellä, kun vaikka ruokaa poika ei vaatisikaan, niin tuttia pitää kuitenkin jossakin vaiheessa käydä korjaamassa. Pyrin kuitenkin päikkäreille samaan aikaan pojan kanssa, joten jospa tästä selvittäisiin.

Pissalla saa ravata aivan jatkuvasti. Miten olinkaan unohtanut tämän vaiheen tässä hommassa?